marakattien kuulumisia

Viime viikko meni Rukalla, Fanni oli naapurin mammalla hoidossa ja Aava kasvattajalla.
Lapissa oli tosi upeat maisemat ja kyllä kelpasi. Fanni oli arvauksien mukaan hiukan pulskistunut kun saa siellä vakiohoitopaikassansa pannaria sitä tahtia suunnilleen mitä keretään paistaa...Aava näytti aiva kuin olisi kasvanut hirveästi mutta taas on silmä tottunut näkyyn ja näyttää taas pikku rotalta.
Aava tutki heti kaikki paikat kun pääsi kotia ja ihan ekana täytyi tarkistaa (tietenkin ruokakupin tarkistuksen jälkeen) että iso pehmoponi on ehjänä ja paikallaan ja olihan se, lisäksi kaikki muutkin lelut piti kantaa näkyville.

Huolettaakin jo tuo toinen pirullinen korva. Toinen kun on niin kaunis ja toinen höröttää ties minne ja teipit on aina irti yön jälkeen (joskus harvoin saattavat pysyä muutamia päiviäkin) Täytyy vain ahkerasti teippailla ja hieroa...

Aavasta on tullut oikein kunnon marakatti. Yhden siskoni huoneessa on aina puuhasteltu, lankakerät on mystyssä ja pöydältä on tavrat tiputeltu alas. Oli Aava yllätettykkin kun hän kiipee nojatuolin kautta pöydälle ja tiputtelee tavaroita alas :O Noh, ei se sinänsä uusi asia ole, Fanni oli myös pentuna kova kiipeilijä, Fanni nimittäin kiipesi tuolien kautta keittiön ruokapöydälle ja repi lampusta kilkuttimia irti....
Aavalla ei ole pidetty vaatteita päällä kuin silloin tällöin on ollut takki päällä. Nytkin kun on ollut kylmä ja ollaan jäällä käyty lenkkeilemässä niin Aava riekkuu reippaasti Fannin kintereillä vaikka maha-(paitsi että Aavalla ei edes ole mahakarvoja, sillä on vain vaaleanpunainen nahkamaha) ja partakarvat ovat huurussa mutta se ei haittaa menoa.
Kaikkeen liikkuvan on takerruttava, mitään ei voi siirtää ilman että Aava roikkuu perässä, juu onhan se hyvä saalisvietin kannalta mutta ei se nyt ihan aina ole hyvä juttu. Ja kun toi pentu pommppii vielä niin pirun korkealle että varmasti ylettyy joka paikkaan. Tarkka nenäkin sillä on, ruokia varastetaan pöydän reunalta, ehkä olisi aika opettaa tapoja tolle riiviölle...
Fannin sivulletulo on parantunut ilmiömäisesti, hinautuu ihan etujalat paikallaan peräpäätä vain liikuttamalla oikeaan kohtaan. Alettiin harjoittelemaan ruutua ettei jankarta ainiaan noita tylsiä ALO-luokan liikkeitä, jospa noita pääsis testaaman joskus ihan oikeessakin kokeessa.
Fannin kanssa oltiin pimeällä lenkillä ja Fanni taas vapaana, kuuntelin siinä radioo ja yhtäkkiä Fanni juoksee polulta hurjasti haukkuen lähelle tietä. Siellä meni naapuri uuden koiransa kanssa eikä Fanni mennyt niiden luokse ollenkaan, odotti polun päässä niin kauan että menivät ohi ja meni sen jälkeen haistelemaan hajuja :)

Joululahjaksi koirat saavat niille tärkeintä, kivaa puuhastelua ja tietenkin possunkorvia! :D Tai kaipa ne muutakin saavat mutta ei ne semmoisista muista ymmärrä paitsi ehkä leluista...