Koirakavereita

Aava härnää tavalliseen tapaansa Fannia, lälllätslää, et saa kiinni! :b




Hui! Aava kerää äkkiä jalkansa allensa Fannin ärähtäessä uhkaavasti!




Aavakin on päässyt taas pitkästä aikaa leikkimään muiden koirien kanssa.
Ruokein pääsiäisloman kaverini kahta saksanpaimenkoiraurosta ja päästin joka päivä kaikki neljä vapaaksi pihalle. Fanni nyt vähät välitti toisten leikeistä ja köpsytteli ympäri pihaa häntä korkealla pystyssä osoittaen johtajanartun asemaa ;] Aava sitä vastoin leikki hurjasti hurjien poikien kanssa ja välillä sai meidän hurja pieni bokserineitikin kyytiä niin että sai juosta kovaa karkuun.
Seuraavalla viikolla sitten tavattiin pitkästä aikaa kaverini ja sen suomenpystykorvauros Topi. Mentiin sitten aidatulle isolle alueelle, kun Topi riistaviettisenä pötkii muuten pakoon. Siellä ne rehasivat, Fannin taas enimmäkseen katsellessa sivummalta, vaikka välillä sekin innostui leikkimään nuorempien mukana.
Ja minullahan oli kamera mukana, mutta unohdin sen kuvauspuolen...
Alueelle tuli jotain ihmisiä niin lähdettiin siitä sitten kävelemään. Käytiin yhdellä lammella, Topi kyllä kahlasi aika syvälläkin, Fanni kahlasi vain mahankorkeudella ja Aava hädintuskin uskalsi kostuttaa varpaansa...

Pääsiäisloman lopussa haravoitiin nurmikoita ja koirat siinä olivat aivan loppu auringon paahteessa, nappasin kumilelun mukaan ja lähdettiin käymään koirien kanssa rannassa. Heittelin sitä lelua järveen ja tuli siinä huomattua lelun olevan rikki kun upposi pohjaan. Fanni sitä sitten tonki järven pohjasta Aavan kurkotellessa rantapenkereellä. Siinä oli vielä parinmetrin päästä rannasta ohutta jäätä ja heitin lelun jään päälle, Aavapa yllätti ja hyppäsi isolla loikalla pelastamaan leluansa ennenkuin Fanni kerkeäisi. Aava päätyi järveen ja etutassuilla mulautti lelun pohjaan jään päältä. Siinä se sitten seisoi lamautuneena etupää jäällä ja takapää vedessä. Eikä auttanut muu kuin mennä pelastamaan koira takaisin rantaan ja tonkia lelu itse mudan seasta :D



Ei Fannikaan ole ennen tykännyt uimisesta, on vain kahlaillut mielellään vedessä, kunnes viimekesänä hankin pelastusliivit ja aloin uittamaan Fannia järvessä. Vaikka sitä jouduin monesti väkisin viemään syvälle niin kyllä se vain innostui uimisesta niin, että nykyään ui aivan innoissaan lelujen perässä syvälläkin ilman että tassut osuu pohjaan ilman pelastusliivejäkin. Saa nähdä mikä on Aavan kohtalo, kun vedet lämpenee niin kuoriutuuko Aavasta oikea vesipeto vai kavahtaako se jatkossakin pieniä lätäköitäkin. Mulla on kyllä yks valttikortti taskussa, nimittäin mitkäs muut kuin lelut innostavat leluhullua koiraa ;)

Mentiin vappuna naapurille jolla on ihan hyviä ja isoja käyttämättömiä peltoja pihanympäryksenä. Tein Fannille n. 400 m pitkän jäljen, vain loppuun palkka. Fannista löytyy aina aivan erillainen koira kun se pääsee nenä hommiin, taas se ei meinannut housuissaan pysyä kun puin valjaat päälle. Innokkaastihan se jäljesti, mutta aivan samallailla kun ennenkin, hirveä vauhti päällä ja kokoajan siksakkia vähintään aina 10 cm jäljen sivussa. Jätin keskelle jälkeä purkin kannen ja Fanni pysähtyi sen luo (johtuen hyvästä hajusta?) ja kerkesin sen luokse pyytämään maahan. Malttoi mennä hyvin maahan ja jatkoi jäljestämistä. Jäljestäminen näyttää aivan hirveältä, mutta maaliin me ollaan aina päästy! Ja taas Fanni löysi loppupalkan, ja tälläkertaa pidin 10 m liinan päästä kiinni enkä puuttunut tippaakaan koiran työskentelyyn ja mitäs se kova vauhti ja "ei niin priiman tarkka" jäljestäminen haittaa kun koiralla on kummiskin hauskaa :]

Aavalla kerkesin sen vierailun aikana tehdä 4 jäljen pätkää, eka oli varmaan vain metrin ja toiset oli jo kahden ja kolmen metrin kieppeillä. Ekoilla jäljillä oli joka kantapääntakana kalaa ja viimesessä jäljessä oli kantapään taakse pistetty pannaria ja viimeinen olikin niistä paras. Ekassa jäljessä Aava ei oikein osannut jatkaa ekan namin jälkeen matkaa ja alkoi haahuilemaan ihan muuta, ja veti monesti poikittain keskelle jälkeä syömään nameja, se oli vähän semmosta ihme säätöö, mutta loppuun päin parani ja viimeinen jälki oli tosiaan jo paaaaljon parempi ja siihen oli hyvä lopettaa.

Lähdettiin siitä sitten meidän tavanomaiselle 7 km lenkille jossa koirat saavat olla suurimmaksosaks vapaana ja poikettiin taas yhdellä tutulla, koirat saivat odottaa pihalla ja arvaa kun niillä olikin metkaa kun ne näkivät meidän senverran matalista ikkunoista, että ne juuri ylettyivät hypäämään kahdelle jalalle ikkunalaudalle ja pällistellä meitä sieltä :)
Tuli sitten matkalla kaaduttua noiden koirien kanssa niin, että on polvi auki...

Tänään oltiin Fannnin kanssa porukkatokotreeneissä ja voi että, olikin onnistunut treeni alusta loppuun pitkästä aikaa! :D Sai luottaa aivan koiraan. Vaikka namit oli taskussa ja käski koiran seurata ja ohitusharjoituksissakin toinen koira meni metrin päässä niin Fanni keskittyi täysin minuun, seuraaminen oli mieluisan tiivistä ja mikä parhainta, katsekontakti oli rikkoutumaton :)
Yhtään pihahdusta ei koirasta kuulunut paitsi silloin kun pistin sen aitaan kiinni eikä ollut muuta tekemistä kuin haukkua ohimeneville koirille.
Huomenna on eka ALO-luokan möllitokokisa ja toivotaan että on samanlainen vire kuin tänään...siitä sitten myöhemmin :D

Tähän tekstiin olen liittänyt kuvia mummolasta (käytiin pääsiäisenä) ja naapurin pellolta...Ja huomisesta tokokisastakin olis mahdollisuus saada kuva ja videomateriaaleja, olen nimittäin jo "palkannut" apulaisen siihen hommaan....sellaisen joka ei häiritse Fannia, muutenhan Fanni on tosi häiriöherkkä varsinkin jos joku perheenjäsen on lähistöllä.