Tohelo

Hyvin tulee toimeen nää mein tytöt ;D


Meillä meni oikein mukavasti Fannin kanssa viime viikonloppuna möllitokossa!
Taso nyt ei ollut mikään kovin korkea ja namilla sai palkita. Osallistujia mölliluokassa oli yhteensä neljä ja Fanni suoriutui tuomarin mielestä parhaiten ;D
Ennen suoritusta ei turhia rähissyt koirille, suorituksen jälkeen vähäsen kuumeni.


LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 10
(Ei mitään ongelmaa, pysyi perusasennossa)

PAIKKAMAKUU 30s 10
(Aikakin oli tosi lyhyt, rentona pysyi, viereinen koira nousi ja omistaja kävi koiransa luona eikä Fanni edes kiinnostunut asiasta)

SEURAAMINEN 10
(Meni ihan OK, ei nyt ehkä ton 10 arvoinen mutta...)

MAAHANMENO SEUR.YHT. 9,5
(Maahan meni kuulemma tosi hyvin, en muista tarkalleen mikä oli vikana kun pudotti puol pistettä, oisko ollu alun perusasennon joku tuplakäsky?)

LUOKSETULO 8,5
(Ylläri tapahtui kun Fanni tuli vasta toisella käskyllä luokse, muuten tuli nopealla laukalla ja iloisesti, perusasentokin onnistui)

LIIKKEESTÄ SEISOMINEN 10
(Meni muistaakseni hyvin ja pysähtyi kuulemma napakasti)

ESTEHYPPY 8,5
(Muuten oli vauhdikas ja pysähtyi napakasti esteen taakse , pisteet tippui kaksoiskäskystä jota en itse edes tajunnut, käsi ja käsky ohjasivat hyppyyn ja sitten lopun perusasennossa oli maa vellillä niin Fanni ei suostunut istuutua)

KOKONAISVAIKUTUS 9,5




Toukokuun alussa onkin sitten ALO-luokan möllitoko...suurin ongelma on se, että varsinkin ilman nameja Fanni on tosi laiska koira...



Kävi ilkeesti kun olimme menossa samanaviikonloppuna, lauantaina Tuurin milj.näyttelyyn ja heti sunnuntaina tutuille seuduille Harjavallan ryhmänäyttelyyn niin Harjavallan näyttelyn ilmoittautuminen olikin mennyt sitten :( Pitää vain olla tarkkana, että keretään Tuurin näyttelyyn ilmoittautua :)
Viikkoa ennen boksereiden erikoisnäyttelyä (ja viikon jälkeen Tuurinnäyttelyn) on Mäntässä ryhmänäyttely johka ilmoittaudutaan kun ei ole kovin kaukanakaan täältä.

3 vuottakin piti olla riittävä ikäero samansukupuolen edustajien välillä, mutta meillä tuo 5 vuottakin on jo tässä vaiheessa vaakalaudalla. Aava nimittäin yrittää kovaa vauhtia päästä Fannin niskanpäälle. Tilanteita on ollut monia. Syödessäni kerran keittiössä ja molemmat koirat olivat siinä niin yhtäkkiä Aava käy Fannin päälle vartioidakseen ruokaa joka kuului sitäpaitsi minulle! Pari päivää senjälkeen Aava nukkui koirien pedillä ison ponin vieressä ja Fanni lähestyy petiä, aikeissa kai tulossa nukkumaan, Aava jäykistyy ja näykkäisee vihaisesti Fannia taas kuonosta häätääkseen sen pois yhteiseltä pediltä.
Ruuassa Fanni pitää vielä puolensa. Eikä se Aavalla sillei periksi anna, mutta onse aika reppana lenkilläkin kun Aava kokoajan härnää ja ärsyttää sitä, hihnassa sen pitää kokoajan tökkiä Fannia kylkeen ja sitten kun ne ovat vapaina niin Aava ärsyttää Fannia ja Fanni niin kömpelönä ja hitaana ei saa Aavaa kiinni ja Aava lällättelee ja juoksee aina vaan ketterästi kauemmaksi Fannin suuttuessa. Fannille on kertynyt vähän ylimääräistä rasvakerrosta, ruokaa se saa tosi vähän ja liikkuukin ihan normaalin verran päivässä, joskus kyllä olen sen yllättänyt keittiöstä syömässä Aavan rasvaista junnuruokaa Aavan istuessa takana ja katsellessa ruokansa katoamista. Ei se sitä ole montaa kertaa harrastanut, toinen vaihtoehto on jokin sairaus, kun Fanni on muutenkin kovin apaattinen ja lenkeillä aika laiska, varsinkin nyt kun aurinko on alkanut taas paahtamaan. Kai spondyloosikin vähän vaivaa selässä, kipulääkettä saa aina rankan lenkin jälkeen tai jos vaikuttaa kovin kipeältä.

Luntakin löytyi vielä vähäsen...




Kuvankaunis koira?




Fanni on ihanteellinen vieraskoira, sen voi huoletta ottaa mukaan vierailuille, se on kiltti ja rakastaa ihmisiä eikä uusissa ja vieraissakaan vieraspaikoissa hösötä liikaa, kiertää rauhassa talon ympäri ja asettuu ihmisten lähettyville lepäämään. Aava sitten onkin ihan eri juttu. Sen kanssa saa kyllä pyydellä anteeksi ja rauhotella sitä parhaansa mukaan, talonomistajien katsoessa silmät pyöreinä kuinka matot lentää hetkessä ties minne ja räkä roiskuu pitkin seiniä ja koiran rauhoittumista saakin sitten odotella....
Aavan touhuja on hauska katsella ikkunasta kun se juoksee omissa ja tien toisella puolella olevissa metsissä silkasta riemusta ja halusta juosta.
Saa nähdä saadaanko meidän hurjimusta kesällä järveen, se kun karttaa hyvin kaukaa kaikki lammikot ja ei tule kysymykseenkään juoda vettä mistään muualta kuin omasta vesikipasta vaikka Fanni näyttäisi mallia kuinka juodaan puhdasta purovettä.


Olen piilottanut pari kertaa lelua metsään ja tusinan kertaa Aava on itse hukannut lelunsa johkin pusikkoon ja sieltä sitä etsiessään saa usein hyvät naurut kun Aavalla kyllä löytyy virtaa ja ennenkaikkea intoa etsiä sitä esinettä ja kauhea touhotus on päällä, ja selvästi myös ymmärtää mitä ollaan etsimässä, mutta ongelma onkin siinä että se ei ole vielä hoksannut sitä että ne nenänreijätkin on hyvä apu etsinnässä eikä parasmahdollinen olekkaan se näköaisti tai se semmonen "tuntoaisti": "Kyllä se täällä jossain on, jos mä nyt seilaan ympäri ämpäri tätä metsää niin ehkä se juttu kolahtaa mun tassuihin" mutta tärkeintähän on se into tekemiseen?