Farmariboksu

Tämä viikko on taas ollut mukavan kesäinen. Päivisin ei olla tehtykkään oikein muutakuin löhöilty vain kun ei nuo ruttukuonot oikein hellekoiria ole, vaikka kyllä ne aurinkoa tykkää ottaa (varsinkin Fanni) ja Aava sitten lyhyen kuononsa takia on aivan kuumissaan, mutta liikettä ei hetkeksikään voi lopettaa vaan juoksemista edestakas pitkinpoikin pihaa on pakkojatkaa niin pitkään että sitten kuukahtaa lähmpöhalvauksen partaana maahan... onneksi on tuo ihanan viileä järvi jossa voi käydä sitte pulikoimassa ja sitähän Aava tekeekin nimittäin ui!

Tiistaina oltiin Aavan kanssa taas henga-agissa jossa harjoitellaan yksitellen esteitä, tälläkertaa esteinä pussi (uusi este Aavalle), aita ja rengas. Aita meni tietenkin vettä vain ja rangasta otettiin pelkästään irtorenkaalla ja se meni kanssa tosi hyvin. Ja kun pussi oli uusi tuttavuus niin pussin umpinaista päätä raotettiin sen verran että Aava näki minut kokonaan pussin päästä kouluttajan pidellessä innokasta boksua kiinni. Ja koska viime kerralla päästiin tutustumaan jo putkeen niin oli pussiin menon ensiaskel aika helppo ja Aava livahti sieltä läpi. Palkkasin sen namilla ja se jäi ihmettelemään eikä ollut uskoa silmiänsä etten heittänyt hänelle palloa palkaksi ja otti namipalkan hiukan pitkihampain. Seuraavilla suorituksilla Aava saikin sitten iloksensa lentävän pallon palkaksi ja senhän avulla Aava livahtikin jo muutaman harjoituskerran jälkeen kokonaan maassa lepäävästä pussista, on se nopea oppimaan....

Ja koska on ollut kuumaa niin ollaan käyty sitten illalla aina lenkillä vaikkei silloinkaan hääppöisen viileää ole. Aavalle tein myös parina iltana ennen ruokaa nurmikolle namijälkeä makkaralla, ja kyllä meni hyvin. Oli niin nälkäinen koira ettei niistä lyhyistä 20 m jäljistä jäänyt kuin yksi tai kaksi namia matkalle, niin hyvin se jäljen tyhjensi.


Perjantaina minä oli särkänniemessä ja heti seuraavana aamuna aikaisin lähdettiin Tuusulaa kohden näyttelyyn jossa Aava siis oli ainut bokseri. Se olikin sitten vain semmoinen pikku pyörähdys näyttelyalueella ja matka jatkui eteenpäin. Mutta tavattiin me siellä turistibokserina oleva nätti valkoinen narttubokserikin, mutta nämä kaksihan eivät voineet sietää toisiansa ja kauheasti piti molempien pörrätä toisillensa.
Aava sai näyttelysä ERIn ja arvostelukin oli ihan hyvä:

"Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Lähes oikeanmallinen pää, kallo voisi nousta paremmin, hyvät silmät ja korvat. Oikea ylälinja. Ikäisekseen erinomainen rintäkehä. Riittävät etukulmaukset. Polvikulma voisi olla voimakkaampi. Oikea askelpituus. Hieman ulkokierteiset takakäpälät ja kyynerpäät"
tuomarina oli siis Leni Finne eli sama tuomari joka oli Aavan ekassa näyttelyssä puppycupissa.



Aava oli aivan innoissaan aamulla kun näki että häkki pakataan autoon ja tiesi pääsevänsä taas näyttelyreissuun. Fanni parka nakotti taas auton vieressä koko aamun ettei vain unohtuisi matkasta ja taas joutui pettymään ja pikkuipana pääsi taas reissuun.

Aavan matka näyttelystä jatkui Poria kohti jonne oltiin ajateltu menevämme Farmari messuille. Saatiin sitten kävellä jonkinmatkaa autolta sinne alueelle ja väkeä tuli vastaan ja meni todella paljon kaduilla. Ja meidän maalaiskoira ei korvaansaletkauttanut ihmismassalle ja tepsutteli läähätten nätisti ilman poukkoiluja. Ja kun päästiin alueelle niin eihän sinne saanut viedä koiria ja sinne oli järjestetty Dogsitter palvelu ja Aava piti jättää sinne. Viivyimme messuilla parisen tuntia tuskaisessa kuumuudessa. Hakiessamme Aavaa takaisin näimme jo kaukaa kuinka se kieritteli sielä jonkin hoitajan kanssa vaaleanpunainen viilennysloimi selässä nurmikolla.
Oli kuulemma läähättänyt aika lailla niin olivat menneet varjoon ja sehän oli siellä oikein täysin siemauksi näuttinut kun oli ollut hieman kostea nurmikkokin kai. Eikä se kai siellä ollut kovin montaa hoitajaa syönyt ;)
Takain autolle kävelessämme Aava pääsi pulahtamaan Kokemäenjokeen. Edessä menevät ihmiset katselivat kauhuissaan mikä peto takana oikein tulee kun toi siellä läähätti puolikuolleena, mutta kyllä monet, varsinkin lapsien kuuli ihastelevankin tuota petoa.
Käytiin viellä sukulaisilla ja kun poikettiin kauppaan alkoikin aivan mahdoton kaatosade ja ukkosmyräkkä että parkkipaikkakin lainehti jo vettä. Ja koska ilma viileni sateen myötä niin mukavasti, hellitti Aavakin läähätys kotimatkalle lähdettäessä ja se veti sikeitä koko pitkän matkan.