syksyistä jäljestystä

Pari viikkoa sitten vietettiin viikonloppu KS-boksereiden jälkiviikonlopussa Korpilahdella. Oli kyllä tosi kiva ja tarpeellinen viikonloppu!
Lauantaina tehtiin Aavalle 2 jälkeä, reilu 100 askelta, toinen oli hiukan pitempi. Joka askeleella nami ja välissä 1,2 tai 3 askeleen namittomia kohtia. Eka jälki meni ihan hyvin, vaikka olinkin tehnyt jälkeä vääränlaisella askelluksella, eli heti alkuun tuli hyvä neuvo/korjaus. Kouluttaja kehui, että Aava käyttää tosi hyvin nenäänsä. Oli positiivinen yllätys, että Aava myös pysyi keskittymään kunnolla jäljestämiseen. Kouluttaja käveli meidän kanssa sen jäljen ja varoitinkin heti aluksi kun Aava siinä ennen jäljen alotusta riehui innoisaan ihmispaljoudesta, että ollaan jäljestetty aina kahdestaan eikä ole tottunut jäljellä häiriöön, etten tiedä yhtää miten suhtautuu. Mutta suuri yllätys olikin, ettei Aava kiinnittänyt kouluttajaan mitään huomiota jäljen aloituksen jälkeen. Lopulta kouluttaja kävelikin ihan Aavan vierellä koko jäljen, kun sanoi että halusi katsoa vähän pystyykö Aava keskittymään silloinkin ja pystyihän se!

Sunnuntaina Aavalle tehtiin 200 askelta pitkä suora, joka askeleella nami ja 1,2 ja 3 askeleen namittomia kohtia ja keskellä oli 6 askeleen tyhjä ilman nameja. Heti kun Aava sai jäljestyskamppeet päälleensä ja pääsi autosta ulos alkoi kova nenän käyttö ja lähti innokaasti vetämään joka suuntaan. Tämäkin jälki meni ihan hyvin ja tyhjänkin jäljesti tarkasti ja jaksoi keskittyä myös tämän vähän pitemmän jäljen.
Kouluttaja sanoi taas, että käyttää hyvin nenäänsä ja kuulee kuulemma hyvin sen työskentelevän kun kuuluu niin kova "röhkintä" :)
Jatkotreenaamiseen saatiin ohjeiksi tehdä tuommosta samaa ja pitempää ja pidentää sitä yhtä namikatkoa siellä keskellä ja seurata miten se toimii. Lisäksi kouluttaja kertoi minulle aivan uuden tavan opettaa kulma ja aijon sitä varmasti kokeilla sitten aikanaan (luultavasti kuitenkin vasta ensi kesänä) Niin kauan kun pytyy niin käyää aina välillä tekemässä pellolla suoraa jossa pidennän aina sitä keskellä olevaa namikatkoa.
Oli siis kaikinpuolin antoista ja mukava viikonloppu!

Sen jälkeen on taas harmillisesti ollut jälkitaukoa, mutta eilen tein taas Aavalle kaksi 100 askeleen suoraa. Joka askeleella nami ja 1,2,3 ja 4 askeleen namikatkoja ja keskellä oli ekassa jäljessä 8 askeleen namikatko ja toisessa oli 9 askeleen namikatko.


Eka meni ihan kivasti, puolet nameista jätti peltoon, oli niin innokkaana jäljestämässä. Toinen jälki oli huono, piti oikein kunnolla jarrutella kun painoi niin kovasti eteenpäin, nenä maassa, mutta pari kertaa lähti touhuamaan sivulle jotain ihan muuta.



Porukkatokossakin käytiin maanantaina vähän tokoilemassa ja harjoittelemassa keskittymistä.




Kun käytiin viikon alussa lenkillä tuolla yhdellä metsäpolulla niin kotiin kävellessä Aava ontui aika pahasti. Kotona ontuminen jatkui ja vilkaisin vähän tassunpohjaa ja luulin näkeväni verta yhdessä kohtaa ihan pikkaisen ja ajattelin katsovani vähän tarkemmin sitä tassua hiukan myöhemmin. Aavan vasemman etutassun nilkka kuitenkin turposi illalla ja kävelemien oli hiukan köpelöä kolmella jalalla eli aristi kyllä tosi voimakkaasti vasenta etutassua. Ontumista kesti vielä seuraava päivä, enkä muista olisiko vielä sitä aeuraavana päivänäkin jatkunut, turvotus ainakin oli jo laskenut. Aava oli muuten aivan yhtä höpelö itsensä ja pomppi kolmella jalalla kuin neljälläkin. Mutta parin päivän ontumisen jälkeen jalka on taas ihan normaali eikä ontumisesta ole jälkeäkään, luultavasti nilkka oli vain nyrjähtänyt kun olivat painaneet metsässä niin kovin Fannin kanssa.
Aavalle tilattiin ensi viikoksi rokotusaika, mutta se peruttiinkin ja se on nyt sitten lokakuun toisella viikolla.


Aavalle tuli pari koirakavereita viime viikon perjantaina kun vietettiin myöhässä Aavan 1 v synttäreitä :) Aava oli kyllä välillä aika ilkeä kavereillensa ja rähisi niille, mutta välillä leikki maistui oikein hyvin. Fanni taasen oli taas kerran ihana koirakavereillensa. Fanni on muutenkin nykyään melko leppoisen ihana koira :)


Fanni ja Edi nukkuu saunakamarin sohvalla leppoisasti ja päivänsankari joka myös kuumakallena tunnetaan sai sit puhista vähän kauempana, mutta olihan pakko ottaa yhteiskuva :) Yksi kaveri on vielä kuvan ulkopuolella...



Meille kävi tosi ikävä moka kun jätin Seinäjoen KV:hen ilmoittautumisen viime tippaan ja olin satavarma, että ilmoittautuminen on 27. päivä, mutta se olikin sitten 26. päivä. Harmittaa kyllä kosvasti kun odotin sitä näyttelyä ja on meille vähän tuttua seutuakin.
Lisäksi myöhästyin Laukaan tokokokeen ilmoittautumisesta joten Fannin seuraava tokokoe onkin sitten ensi vuoden puolella, jospa se siihen mennessä olisi taas kerännyt jotain mielenkiintoa siihen hommaan kun ollaan pidetty tarpeeks taukoa :)


Onneksi meillä on nuo hurjat vahtikoirat. Täälä kun on liikkunut ulkomaalaisia murtovarkaita ja meidänkin tiellä ne liikkuivat päivisin ahkerasti katsomassa yön varkauskohteita (vaikkei mikään kovin yleinen tie ole) Yks yö koirat alkoivatkin pitää kovaa meteliä ja sisko oli kuullut jotain ääniä pihalta. Ehkä ne sen verran uskoivat noiden koirien louskutusta ettei niitä meidän tiellä ole enään näkynyt vaikkakin tuossa lähettyvillä ne pyörivät sen jälkeenkin.


Lenkeillä ollaan törmätty koirien ollessa vapaana eri koiriin ja siellä Aavakin on aivan kiltti ja leikkii ventovieraiden koirien kanssa ihan innoissaan. Yksikin suomenpystykorva joka tuli lenkillä vastaan ja meidän koirat ja se oli vapaana niin se pystäri pelkäsi niin noita meidän koiria, että se louskutti niille päin naamaa, Aava ei siitä paljoa hätkähtänyt vaan kävi aina tahalteen härnäämässä sitä ja meni ihan lähelle sen naamaa kun sen mielestä oli hauskaa kun se louskutti Aavalle...
Ja nykyään jopa Fanni tottelee lenkillä kun tulee joku vastaan niin se tulee luokse kun kutsuu ilman että sen tarvitsee päästä tutkimaan ne.