joulun aikaa

Viime lauantaina oltiin taas näyttelyssä, tälläkertaa Helsingissä. Aamulla jo ennen 5 oltiin liikenteessä kohti Helsinkiä. Aava taisi suurimmaks oskas nukkua naama rusinalla auton takaosassa. Näyttelypaikalla Aava käyttäytyi taas tosi hienosti eikä matka kehälle koiratungoksessa ollut millään tavalla hankalaa, Aava oli oikein ystävällinen muille. Jossain vaiheessa ennen kehään menoa käytiin ulkoalueellakin ja Aava oli taas oikein kiltti muille.
Kehä oli aika pieni ja Aavalle se oli vähän liian ahdas niin monen kilpakumppanin jaettavaks ja Suvi sai taas esittää onneksi Aavan ja minä seisoin houkuttimena kehän laidalla. Muutaman kerran Aavan piti isotella muille kehässä, mutta suurimmaksosaks se käyttäytyi oikein mallikkaasti.
Aava sai ERIn ja sijoittui junnuluokassansa 3. ei yhtään hullummin siis :)
Ja arvostelukin oli tosi hyvä:

"Hyvin tasapainoinen narttu. Hyvä luusto. Todella hieno ylälinja. Erittäin hyvät kulamukset. Hyvän muotoinen vartalo. Hieno, narttumainen pää. Hieman liian lyhyt kuono. Voisi olla kuivempi. Mutta kapea kallo, täyteläinen suu. Ihanat silmät. Liikkuu hyvin."
tuomarina puolalainen Andrzej Stepinski

Näyttelystä päästyämme ajettiin sukulaisille Hämeenlinnaan missä on kuuro ja aika vanha Pave cavalieri. Pelättiin, että mitenköhän käy kun otetaan Aavakin sisälle, mutta ei niillä mitään ongelmia ollut, kummatkin kiersi toisensa vähän kauempaa.

Yritettiin Aavalle saada hoitopaikkaa kun lähettiin Rukalle niin käytiin yhden mamman luona jolla on Hugo staffi. Ensiks koirat sai katsella toisiansa hihnoissa (Hugon omistajat olivat vähän arkoja päästämään noita leikkimään vapaana) mutta pikkuhiljaa ne sitten tottu ´toisiinsa ja päästettiin ne aitaukseen vapaiksi. Ei siinä mitään ongelmaa ollut, Hugo pari kertaa ajoi Aavan pois kun Aava lähestyi Hugon ihmisystäviä. Fannikin pääsi samaan aitaukseen eikä vieläkään ollut ongelmia. Jossain vaiheessa Hugo kuitenkin hyökkäsi jostain syystä Fannin kimppuun ja Fannistakin löytyi ihan uusi piirre; se juoksi mun jalkojen viereen ja tärisi siinä eikä mennyt enään lähellekkään hugoa.
Lopuksi mentiin Hugon kotipihalle ja sisälle missä kuitenkin tuli ongelmia. Hugo kun on niin lellitty niin sehän ei kauheasti pitänyt siitä että Aava tuli hänen kotiin eikä me uskallettu päästää Aavaa keittiiöön ollenkaan, Hugo olisi varmasti tehnyt Aavasta pian selvää, koska keittiö on Hugon valtakunta. Onneksi saimme kuitenkin toisesta paikasta toisen bokserin kaveriksi Aavan hoitoon.
Viime viikon loppupuolella olimme myös kaverini ja hänen saksanpaimenkoiran Edin kanssa pitkästä aikaa lenkillä. Fannikin piristyi kun näki vanhan kamunsa ja Aavakin oli paljon säyseämpi kuin yleensä eikä sen tarvinnut komentaa Ediä laisinkaan. Koirakontakteja on siis tullut taas monta pienen ajan kuluessa ja parempaan suuntaan ollaan menossa :)

vieläkun saisi intoa treenailla Aavan kanssa tottista, Aavalla kun on tota virtaa millä tehä. Se on aivan innoissaan kun sitä pyytää edes eteen istumaan tai sivulle ja kaiken kruunaa lelu vaikka Aavalle taitaa monesti riittää sekin, että minä kehun sitä hirveästi, siitä se nimittäin innostuu.

Itsenäisyyspäivänä oli taas tullut lunta tänne ja nyt ollaan Rukalla ja kotipuoleenkin on lunta taas tullut lisää, toivottavasti pysyy! :D