Hölmöläiset

Arki on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle, mutta ollaan me keretty vähän jotain tehdäkkin. Viikonloppu oli taas ihanan aurinkoinen ja lenkkeiltiin paljon jäällä!

Meidän piti kokeilla koirahiihtoa siskon kanssa ihan lanatulla ladulla, mutta kantohangen innoittamana lähdettiinkin sunnuntaina jäälle hiihtelemään Sallin ja Aavan kanssa. Sallille tämä oli eka kerta suksien kanssa, mutta Aava on ainakin vapaana juossut viime talvena kun minä olen hiihtänyt. Aava oli parempi kuin osasin odottaa, se juoksi kokoajan hihna kireällä huolimatta siitä missä Salli ja Elli menivät. Salli taas juoksi kovaa kyllä kun Aava meni edellä tai vieressä, mutta muuten se taisi enimmäkseen syödä Ellin suksia...(aivan niin kuin Fannikin tekee) Menin sitä vauhtia mitä Aava halusi, välillä mentiin kovaa ja sitten välillä ravattiin hetki ja tietenkin pidettiin huilitaukojakin. Aava jaksoikin yllättävän hyvin ja tuskin hengästyi vaikka ei tuoreena äitinä ehkä niin sportti kunnossa olekkaan. Sports trackerin mukaan matka oli vähän vajaa neljä kilometriä. 

Maanantai-iltana kävin Fannin ja Aavan kanssa lyhyellä hiihtokierroksella jäällä, kun muu lenkki jäi väliin Koirat saivat juosta vapaana koko matkan. Fanni se sitten jaksaa vuosi vuodelta pomppia takaperin mun suksien edessä ja haukkua louskuttaa koko matkan. Välillä se jo näytti, että josko se väsähtäisi, mutta ei, pieni hengähdystauko ja taas jatkui...huh...

Ollaan maanantaina ja tiistaina treenattu tokoa kummankin koiran kanssa. 

Fannin kanssa otettiin maanantaina sekä tiistaina vähän noutoa ja luoksetulosta pysähtymisen alkeita. Maanantaina ei toiminut kumpikaan oikein ollenkaan, mutta tiistaina sujui jo paljon paremmin. Noutoa en kyllä enään ota ennen kuin ollaan saatu Fannilta poistettua tuo ikenen liikakasvu. Kapulan pitäminen näyttää nimittäin olevan inhottavaa nyt Fannin mielestä. 

Aavan kanssa otettiin maanantaina seuraamisen käännöksiä ja luoksetuloja. Oikealle käännöksissä on ongelmia ja nyt ekaa kertaa Aava tuli luoksetuloissa ravaamalla luokse, vaikka yleensä juoksee täysillä. Tuo saattaa johtua kylläkin melko lyhyestä matkasta ja että maa oli liukas ja se ennakoi eteentuloa. (vuosi sitten Aava vielä hyppäsi täydellä vauhdilla päälle eikä vaivautunut jarruttamaan). Tiistaina tehtiinkin paljon vauhdikkaita luoksetuloja ja palkka lensi jo ennen eteentuloa. Kokeilin miten Aavalta sujuu unholaan jääneet jäävät liikkeet. Seisominen oli yllättävän hyvä ja jämäkkä vaikkakin tehtiin se kyllä niin, että peruutin ja Aava tuli mun edessä. Maahanmeno on vieläkin ihan hirvee, mutta kyllä se sinne sitten menee aikanaan. 

Perjantaina alkaakin jo ensinmäinen tokonuorten valmennusviikonloppu. Siellä on varmasti tosi kivaa ja pitää yrittää vain mahdollisimman paljon saada irti siitä.

Salli, Fanny ja Aava