Lääkärissä

Lääkärissä oltiin sitten keskiviikkona kahden koiran voimin. Siellä ei onneksi ollut muita nelkijalkaisia ja saivat rapsutuksia kaikilta työntekijöiltä ;)
Ensiksi Fanni sai koko "rokotepakkauksensa" ja voi miten kiltti osaa tuo vanhamuorikin olla tarpeen tullen, kiltisti aivan hievahtamatta ja ääneti istui pöydällä kun niskaa piikitettiin kahteen kertaan. sydäntäkin kuunneltiin eikä kuulemma mitään sivuäänentapaisia tai muita kuulunut, terveenä kuulemma sydän pamppailee siellä. Kyllähän Fannia komeaksikin kehuttiin ja äitin luulot ylilihavuudesta poissuljettiin ;)

onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http:e="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 400px; height: 267px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPNtOhF7nfBoH11VR3wQ58BL4kUaLKe1ruZx8TKIbI_jSPVPeFA4Uc93OPAQDQB99iHt4yCJC5FoVFKvpw78xqXU-Qb1CpWVN2DPEFwLnk7yLr99NG_FFX0rem79CMEcNkBOUqI_DwkQZs/s400/tyu.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5564934943667101442" />




Aava oli taas oma iloinen ikiliikkujansa ja piikityksen ajan ei auttanut muuta kuin antaa tytölle pöydälle kourallinen namuja (jotka muuten meinasi keretä hotkaisemaan loppuun ennenkuin aine oli piikistä kerennyt painumaan ihon alle)
Kyllähän sitä sydäntäkin päästiin vähän kuuntelemaan hillittömästä riehumisesta huolimatta, mutta kyllä se Aava osasi välillä rauhassakin istua ja seisoa.
Odotushuoneessa lääkärihoitojen jälkeen astuikin sitten sisään porukka ihmisiä kääpiöhamstereiden kanssa ja siitäkön riemu ratkesi. Aava ja Fanni aloittivat yhdessä ulvomaan/haukkumaan niille, melko nopeasti sain kuitenkin Fannin rauhoittumaan ja se makasikin jalkojeni juuressa nätisti mutta, pikkuneiti ei vähällä luovuttanutkaan, sehän murisi ja pörisi jatkuvasti lapsille ja varsinkin niiden kääpiöhamstereille...

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPNtOhF7nfBoH11VR3wQ58BL4kUaLKe1ruZx8TKIbI_jSPVPeFA4Uc93OPAQDQB99iHt4yCJC5FoVFKvpw78xqXU-Qb1CpWVN2DPEFwLnk7yLr99NG_FFX0rem79CMEcNkBOUqI_DwkQZs/s1600/tyu.jpg">
Lääkärin jälkeen käytiinkin vähän kävelyllä siinä vilkkaamalla kadulla, äiti talutti Aavaa ja minä Fannia. Fanni käyttäytyikin oikein mallikkaasti, hiukan veti kun Aava käveli edellä mutta kun ihmisiä tuli vastaan niin nekin pystyttiin ohittamaan hihna löysällä, Aava sensijaan taisi olla hiukan kiinnostuneempi asiasta.
Vielä käytiin sitten rautatieasemalla, äiti jäi Fannin kanssa autoon ja me Aavan kanssa lähdettiin kävelylle, ei ollut junia joten porukkaa oli aika niukasti, harmittaa jälkeenpäin kun ei käyty siellä rautatieaseman sisätiloissa kävelemässä kun sinne koiratkin saavat mennä, menimme kumminkin sen verran läheltä että Aava pääsi ihmettelemään liukuovia (jotka sen mielestä eivät olleet yhtään erikoiset)
Menimme vielä portaat ylös kävelemään sillalle ja siellä olikin jo sitten melkoisesti porukkaa, muuten meni ihan kivasti mutta oli tuo kyllä pikkaisen liian kiinnostunut ihmisistä, meinasi kokoajan minut kampata siihen kun yriti pongasta minun jalkojen edestä ihmisiä tervehtiin, välillä otettiin sitten ihan namin avulla ohitusta jolloin ei ollut mitään ongelmaa. kadulla tuli kaksi koiraa vastaan, joita Aava ei edes huomannut kun oli niin kiinni namissa. Pitääpi ottaa uusikierros sitten seuraavalla kerralla, jospa olisi saapuneita/lähteviä junia silloin.


Olemme lenkkeilleen pitempääkin lenkkiä, koirat saavat olla vapaana suurimmaksiosaksi. Äiti oli myös käynyt Aavan kanssa keskenänsä sillä meidänkäyttämällä pitemmällä "korpilenkillä" ravihevonenkin oli tullut vastaan ja se oli kiertänyt myös yhtä lenkkiä siinä ja sitä he olivatkin ihmetelleet jonkin aikaa siinä.
Fanni on myös opettanut uuden "tosi kivan" tavan Aavalle... nimittäin hevosenlannan syönnin! Sillä meidän "korpilenkillä" kiertää hevosiakin ja sieltähän niitä löytyy, Fanni sentään valitsee "parhaimmat namupalat" eli kaikista tuoreimmat mutta, Aava syö kaiken minkä löytää ja saa, nykyään jos on jossakin vähänkin luntatummempaa maassa niin Aava juoksee sinne hevosenlannan toivossa ja joutuu sitten pöttymään, yleensä kun ne ovat niitä autoista tippuneita mustia lumipaakkuja...hihnassakin jos se ei saa syödä lantaa niin se hyppii vielä moniakymmeniä metriä takaperin kytäten "ihanuuttansa".


Ollaan treenailtu Aavan kanssa seuraamista imuttamalla ja näyttelykäyttäytymistä, lähinnä hihnassa nätisti juoksemista. Fannin kanssa ollaan ruutua treenailtu josta se on aina yhtä innoissaan. Kun Fannilla on hyvä vire päällä niin sen seuraamiset ja sivulletulopomput ja luoksetulot jne. ovat aivan loistavia, semmosia kun olisivatkin aina :)