Pallohullu

Pikkuneidistäkin on kuoriutunut oikea pallohullu. Eräs vihreä lössö pallo on aivan mieluinen ja sitä kannetaan ulkona ja sisällä mukana ja heitellään pitkin ja poikin ja tuodaan heitettäväksi jne.

Eräänä iltana sitten tuo nimenomainen pallo päätyi sängyn alle ja kun Aava kurkisti sängyn alle ottaakseen pallon pois sieltä niin silmiin pongahtikin toinen punainen pallo joka oli joskus aikaisemmin päätynyt sängyn alle. Otin vihreän pallon sängyn alta pois mutta, se ei riittänyt, Aavan piti saada myös punainen pallo! Hetken siinä vikistyään sen sille sieltä annoin ja olin unohtanut että juuri tuo nimenomainen pallo on aika kova vinkumaan ja tuo riiviö alkaa sitten vinguttamaan oikein kovaan ääneen kaikkien mennessä nukkumaan palloansa ja minun oli pakko se nostaa lipaston päälle, odottamaan huomista. Mutta Aavapa ei sitä hyväksynyt, siinä se sitten puolen tunnin verran hyppi ja vinkui ja istua tapitti lipaston juurella odottaen pallon tippuvan suuhunsa...



Lumipallotkin on aika nastoja ja ihan mikä vain pyöreä joka pomppii tai mitä voi heittää sinne tänne.
Viime viikonloppuna myös isäukko kävi tytärtänsä tervehtimässä ja siinä se sitten saivat myös temuta, komeahan isä oli :] (ja melkoinen lumipallo hullu)






Aava on sitten ilmoitettu myös ensinmäiseen näyttelyynsä joka on 20.2 Lohjalla, saa nähdä miten tyttö käyttäytyy, namia vaan naamariin tai sitten se vihreä pallokin saattaisi olla aika kova sana...
Kaksi viikkoa sitten alkoi myös meidän lähitokotreenit ja kävimme Aavan kanssa siellä vähän katselemassa ja opettelemassa. Vaikka kenttä oli täynnä mitä erillaisimpia koiria niin neiti pystyi keskittymään todella hyvin ja huomio saatiin viimeistään muista koirista pois leluilla ja niillähän me siellä leikimme harva se hetki. Kyllähän me päästiin vähän tokoilemaankin, ensin katsekontaktin merkeistä josta sitten pikkuhiljaa siirryttiin seuraamisen alkeisiin, maahanmenoa otettiin erillaisemmalla tyylillä mitä minä olin tottunut ja lopuksi otettiin vauhdikas luoksetulo. Kouluttaja piti koiraa, juoksi sitten ja kutsuin luokse, samaan aikaa pois päin hölkäten ja sitten riehuttiin patukalla, hienon suorituksen Aava teki!

Sattui kotinmatkallakin aika hupaisa juttu kun Aava juoksi meidän tietä vapaana ja sitten edes huomaamattaan juoksi naapurin pihaan, yhtäkkiä huomasi vieressänsä kaksi haassa tiukasti kyttäävää hevosta, kuului ensin vaimeata murinaa ja sitten oikein kunnon haukkumista. Jatkoi matkaa ja sitten tuo pölvästi juoksee pihasta kuin säikähtänyt raketti ja suottapäätä väärään suuntaan, eli takaisinpäin mistä tulimme, huusin sitä kerran ja se pysähtyi, katsoi hetken ja juoksi nopeasti luokse. Oli se aika hupaisa sen ilme kun se huomasi olevansa aivan lähellä noita kummallisia otuksia!

Fanni kotona hiasteli Aavan päästä varpaisiin ja totesi että oli hänen koulussaan sitten käyty. Seuraavana sunnuntaina meninkin sitten Fannyn kanssa treeneihin, otettiin seuraamisen kulmia ja merkille lähettämistä. Kulmat meni namin kanssa imuttamalla tosi tiiviisti ja hyvin Fanninkin jalkojen suhteen, eikä kompuroitu yhtään, kokeiltiin sitten ilman namia, niin että käsi oli ihan tavallisesti alhaalla, niin sekin meni melko mukavasti, taaskaan ei kompuroitu yhtään, Fanni hiukan vain edesti mutta, kouluttajan mukaan ei pahasti.

Merkille lähettämisessä jätin namin targetille merkin taakse, käveltiin n. 16 m päähän ja lähetin, juoksi targetille, söi namin ja kun kääntyi minuun päin, käskin seisahtua ja sen jälkeen kutsuin luokse, hienoa työtä Fanni teki!
Kuitenkin päädyin siihen että käyn Aavan kanssa tässä porukkatokossa ainakin tämän talven pääosin. Kun kädet ovat jäässä ja niitä pitää välillä lämmitellä hanskoissa niin Fanni jäätyy ja keksii muuta tekemistä---> muiden koirien kyttäilyn, Aavan kanssa on taas helppoa kun voi hansjkojen kanssa leluilla riehua. Fanny kyllä kotona ja muuallakin leikkii leluilla ja varsinkin nykyään tykkää vieläkin enemmän taisteluleikeistä ja ottaa hanakasti kiinni niin treeneissä se ei innostu leikkimään oikeestaan koskaan. Ja tuntuu muutenkin että Fanni ei niin nauti tällähetkellä tuosta porukkatokosta.


Ajattelin Fannin kanssa mennä joko, aktivoin-haku, -verijälki, -metsäjälki tai -esine-etsintä kurssille johon aina yhteen lajiin sisältyy n. 6 kertaa. Noita kaikkia ollaan Fanni kanssa harrastettu, mitä vähemmän mitä enemmän ja olisi hyvää aktivointia Fannille kun sillä ei ole tällähtekellä mitään säännöllistä harrastusta, agility kun esim. oli semmoinen mistä Fanni nautti oikein kunnolla. Nyt olis tarkoitus etsiä läheltä joku möllitoko ja sinne suunnata ja katsoa mitä Fanni sanoo tuommoisesta kisatilanteesta ja katsoa sen kautta tuota meidän "kisatulevaisuutta" sen saralta. Luonnetesti olisi kiva käydä kattomassa kun lähellä semmonen olisi ja tuo BH-koe ehkä joskus tulevaisuudessa :)

Olemme lenkkeilleet aika plajon tota meidän pitempää lenkkiä jossa koirat saavat olla puolet vapaana, Aava vielä yleensä enemmän kuin Fanni. Se lenkki on kuitenkin ehkä Aavan ikäiselle liian pitkä vaikka ei koskaan olekkaan minkäänmoisia väsymyksen merkkejä osoittanut ja heti kotiinpäästyään alkaa jo lelujen kanssa riekkumaan. Olemme nyt kuitenkin ajatelleet ettei viititä noin pitkää lenkkiä käydä Aavan kanssa monia kertoja viikossa niin nytten olemme käyneet lenkkeilemässä päivittäin jäällä. Heti kun pääsee rannasta pois niin on tosi hyvä kävellä kun ei ole edes lunta paljoa ja kun olemme parit kerrat kävelty niin rantoihin on tullut mukavat polut ja pääsemme poikettua meidän tieltä metsän kautta jäälle ja siitä tulee semmoin n. 3 km lenkki ja koirat saavat olla koko matkan auki ja hiettelen niille lumipalloja matkan aikana, ja ne tykkäävät :)


PErjantaina tulee koko viikonlopuksi hoitoon kultainennoutaja uros Jerry joten tytöt saavat viehättävää miesseuraa :) Saa nähdä miten touhukas viikonloppu tulee.


huomaa muuten että on tosi raskaita Aavallekkin nämä 7 tunnin ajat kun joutuvat arkipäivinä Fannin kanssa olemaan, kun kotia tulee niin tuntuu että koira hyppii silmille ja kun päästän ne pissalle ja kun katsoo ikkunasta niin johan tuo neiti vetää siellä kauheata rundia ja kieputusta pitkin ja poikin pihaa ja metsiä :D
Poikeukkellisesti on joku välillä kotona niin ettei niiden tarvitse olla kuin muutamisen tuntia keskenään ja yksi siskoistani käy silloin tällöin ruokatunnilla pissattamassa koiria ettei tule pikkuneidille liian pitkä pidätys aika.
Saavat aina kongeja ja muita aktivointileluja ja luita huviksensa ja nyt kun haemme taas kennelrehulta ruokaa niin saavat rustoluita kaluttavikseen joista tykkäävät tosi paljon :)