Rokotustentarkastuksessa yksi totesi että Aava on synnynnäinen esiintyjä kun se osaa itsestään jo noin hyvin seisoa, Aava kun siinä kuikuili ympärilleen.
Ja koko näyttelyssähän ei siis ollut kuin Aavan lisäksi yksi bokseri, luettolosta heti huomattiinkin että Aavalla ja sillä onkin sama isä! Ja hetken päästä jo huomattiin kehän laidalla Aavan kilpakumppani, tiikeriraidallinen uros, reilu kuukausi Aavaa vanhempi. Ja nämähän olivat kanssa Jyväskylästä lähteneen Lohjan näyttelyyn :)
Ensin nämä kaksi haistelivat ihan sovussa toisiansa kunnes Aava rähähti oikein kunnolla ja meinasi napata ihan kiinni! Ja tämä toistui joka kerta jos toinen yritti tulla lähelle :( Käytävillä ja kehässäkin piti silloin tällöin hiljaa purrata ja murrata muille. On se vaan melkonen likka! Mutta kyllähän siitä huomaa että tuo murina ja hyökkiminen oli vain semmoista epävarman tytön säikyttelyä vaikka onkin tavannut paljon ystävällisiä koiria pienen elämänsä aikana, silti ei vielä ilmeisesti tunne oloansa 100 % varmaksi. Muutenkin stressasi melkolailla, hilseili kovasti ja karvansa tiputti. Muuten oli kyllä iloinen oma itsensä, kaikkien ihmisten kanssa olisi pakko ollut riehua ja kyllähän se sai muutamilta bokserifaneilta huomiota.
Ensin yksittäisarvosteluun meni se toinen bokseri ja sitten olikin jo meidän vuoro. Aavaa seisotin nyt ihan namilla kädessä pitäen, hienosti pysyi seisomaasennossa. Hampaiden tarkistus meni tosi hyvin kun piti vain tarpeeksi napakasti kiinni, mutta hienosti onnistui eikä senkummempia sähellyskohtauksia Aava aloittanut. Vartalon kopelointi meni hyvin kun syötin nameja. Tuomari katsoi ilmettä linnunääntä pitävällä pehmotulkulla. Aava ihmetteli sitä kovin ja tuomari pistikin linnun laulamaan monta kertaa kun Aavaa se kiinnosti niin kovin!
Hienosti ravasi, ei minkäänsortin turhaa pomppimista eikä edes laukka-askeleita tai mitälie bokserin erikoisia askelluksia.
Sitten mentiin "kaikki bokserit" kehään ja Aavalle ojonnettiin ROP! :D
Ryhmäkehät alkoivat vasta monen tunnin päästä joten lähdettiin autoilemaan, käytiin syömässä ja menin takasin autoon Aavan kanssa kun nuo joivat vielä kahvit ja käytiin siellä auto ja ihmisvilskeessä ulkoilemassa ja istuskeltiin autossa...
Alkoi jo vähän väsyttääkkin...
Palasimme takaisin ja odottelimme vähän aikaa ryhmäkehien alkamista, otin muutamia kuviakin...
Ryhmäkehä alkoi jo melko pian tultuamme takaisin halliin. Namien avulla Aava taas seisoi heinosti ja ravasi taas kolmion ilman poukkoiluja :D Mutta huomasi kyllä heti ettei tuomarikaan ollut kovin innoissaan Aavasta, ei se edes koskenut koko koiraan, juoksutti kolmion ja jatkoi seuraavaan koiraan... :) Joten tiputtiin sitten ensinmäisessä tiputuksessa, mutta hienosti Aava käyttäytyi ja sai kaikki namit taskusta :D
Jatkettiin vielä reissua käymällä paluumatkalla serkuillamme jossa sai hirvenlihaa palkinnoksi ja kaivoi kaikki niiden koiran pallot mitkä vain löysi esiin :)
Paluumatkalla olikin väsynyt tyttö!
Kotona alkoi heti leikkimään narupallolla, heitteli sitä itsellensä moukarityylillä:D
Aava muuten rakastaa kaikkia erillaisia palloja, näyttelyaamuna olikin suuri ongelma kun emme löytäneet Aavan lempipalloa joka piti ottaa kehään :S Jouduttiin tyytymään varaleluun...
Uloskin ottaa aina pallonsa mukaan eikä varmasti tule ennen sisälle ennenkuin löytää pallonsa lumihngesta. sitten se tulee aina sisälle onnellinen virne naamalla, naama aivan lumessa mutta rakas pallo poskiin piilotettuna :D
Tässä vielä arvostelu!:
“Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Kauniit tummat silmät. Erinomainen ilme. Hyvät korvat. Riittävä alaleuka. Hyvä kaula. Aavistuksen köyry lanneosa. Niukahko eturinta ja etukulmaukset. Jo nyt melko hyvä rintakehä. OK takakulmaukset. Erinomainen askelpituus. Hieman ulkonevat kyynerpäät.”
Viime viikolla lenkkeiltiin yhdessä kavereiden kanssa, lisäsin tähän loppuun muutamia kuvia lenkistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tassunjälkesi :---)