jyrinää

Nyt on jyrissyt ja satanut ihan kiitettävästi lähiaikoina. Tuo pikkuipana ei pelkää ukkosta ei sitten yhtään, mutta Fanni ei oikein innostu jyrinästä vaikkei se siitä mitenkään suurta numeroa tee.
Lauantaina oltiin kaverini koiran "synttäreillä" ja siellä alkoi sitten jossain vaiheessa paukahtelemaan oikein kunnolla ja vettä tuli taivaan täydeltä. Aava oli silloin siinä pihassa vapaana eikä edes tuntunut kuulevan koko ääntä ja touhusi niitä näitä. Fanni taasen oli hihnassa kiinni juuri silloin ja se pelästyi jonkin verran jyrähdystä ja kun mentiin grillikatokseen odottelemaan sateen laantumista, niin Fanni siinä hiukan tärisi ja Aava ihmetteli kovin, että mitäs tää tämmönen on kun ei pääse peuhaamaan.




Tein Aavalle jäljen eräs päivä, tai oikeastaan kaksi, toinen oli nurmikolle tehty vain muutaman metrin mittainen namijälki ja toinen sitten metsään tehty pidempi namijälki. Metsä oli kuiva, vähän sammaleinen ja heinikkoinen ja risuinen, semmoinen sekametsä. Epäilin ettei kuiva metsäjälki olisi kovin helppo Aavalle, varsinkin sen jälkeen kun se oli jäljestänyt aika hutiloiden sen superhelpon nurmikkojäljen. Mutta mitäs vielä, Aavahan teki oikein tarkkaa työtä metsässä ja meni kirsu maata viistäen siellä pensaiden alla.




Tilasin kotio tuommoisen agility-pussin jotta saataisi täydennystä vähän "kotirataankin" ja Fannikin pääsisi virkistymään. Pussi on siis tämmöinen...

Heti kun sain pussin pakkauksesta ulos niin koirat olivat jo sen kimpussa, varsinkin Fanni oli kuin mikäkin pentu kun se meni itsekseen yhä uudestaan ja uudestaan ja oli aina yhtä innoissaan ulos tultuaan :)
Ja koska tuossa oli hyvät pidikkeet ja sen sai niinkin ettei se löysäosa menisi solmuun niin pystytin sen tuonne pihalle ja ompahan aina mielenkiintoista katsella kun nuo siellä keskenänsä juoksevat pussissa, Aavakin oli kerran piilottanut pienen lelunsa sinne ja tonki sitä sieltä innoissaan.


Tänään oltiin taas "henga-agissa" ja sinnehän oli uskaltautunut toinenkin ruttulainen. Se oli semmoinen "aika" söpöläinen 4 kk ikäinen Doris tigrutyttö. Se olikin ajatellut tulevansa vain katselemaan vähän tätä touhua, mutta "joutuikin" sitten itsekkin mönkimään putkessa ja pujottelemaan. Omistaja päästi pikkurutun haistelemaan Aavaa ja vähän olin varuillani kun nuo oli hihnassa ja Aava on tunnetusti aika kova sanomaan. Aava olikin yllättävän kiltti ja pitkän aikaa ne olivat kirsut työssä kun haistelivat kovasti toistensa pärstöjä ja hännät heiluivat vimmatusti kunnes Aava sanoi pahasti ja tigruvauva pomppasi kauemmas. Mutta sitten alkoi vauvakin vähän isottelemaan ja alkoi kovalla äänellä haukkumaan terhakkaana Aavalle vähän paheksuvasti.
Ja Doris olikin melkoinen agiliitelijä, vähän aikaa kun mietti mennäkkö putkesta vai ei ja sitten kun kerran uskalsi niin ei loppua tullut ja toinen juoksi putkessa hippulat vinkuen ja innosta väristen suoraan kyykyssä olevan mamman syliin <3



Eikä Aavakaan kovin pitkin hampain esteitä mennyt, heti kun oli meidän vuoro niin tuo vetää kahella jalalla hinkuen putkeen ja kun sain irrotettua hihnasta niin oli tuo jo kovaa vauhtia putkessa menossa. Ja kun vielä putken alkuun ja loppuun tuli aidat niin vielä parempi, Aava juoksi minkä jaloistaan pääsi ja kun sai vielä lentävän tennispallon palkaksi niin mikäs siinä mennessä tuumasi Aava :)




Perjantaina lähdettiin käymään pikaisesti kirjastossa ja auton etuovet ja takaluukku oli auki, takaluukussa oli sitten häkki missä oli ovet kiinni. Oli aika kuuma päivä ja Aava hyppi siinä ympärillä ja oli kovasti lähdössä autoilemaan. No, ajateltiin sitten, että otetaan se sitten tonne häkkiin istumaan kun pikaseen käyään vaan ja ihmeteltiin missä Fanni on kun yleensä hyörii siinä auton ympärillä kun huomaa, että jonnekkin ollaan lähdössä. Ajattelin muutenkin, että voitaisiin mieluummin ottaa vaikka Fanni mukaan kun Aava on päässyt lähiaikoina niin paljon autoilemaan kun on ollut noita näyttelyitäkin. Mutta Fanni olikin päättänyt varmistaa, että pääsee varmasti mukaan ja oli hypännyt ihan omatoimisesti oikein kuljettajan paikalle vaikka apukuksin paikkakin oli vapaana....eikä siinä auttanut kuin ottaa kummatkin koirat autoilemaan...


Fanni on piristynyt kummasti Glucosaminin ansiosta joka on semmoista jauhetta niveille, rustoille ja lihaksille. Nykyään Fanni pyytää Aavaa leikkimään kokoajan ja ne saattaa monia kerotoja päivässä painia nurmikolle.

Perjantaina lähdettiin hakemaan postia kävellen ja huudettiin koiria, Fanni tuli kyllä, mutta kovasta huutelusta huolimatta Aavaa ei näkynyt missään ja ihmeteltiin kovin, että mihkäköhän on mahtanut livahtaa. Lähdettiin sitten pelkästään Fanni kanssa kävelylle ja kun tullaan takaisin niin ei Aavaa näy vieläkään missään. Kuulemma oli kyllä käynyt heti meidän lähdön jälkeen etupihalla kun oli tullut uimasta, mutta oli hävinnyt taas, ikkunasta näin kun Aava juoksi taas korvat heiluen rannasta. Se kyllä sulkee korvansa täysin kun sillä on omia puuhiansa...

Ja koirasynttäreillä Aava löysi myös ihan mukiinmenevän uimapaikan kun ei ollut järveä lähettyvillä. Mutta koska siinä ei ollut tarpeeksi vettä että olisi voinut kunnolla kastua oli Aavan pakko mennä sinne sitten makaamaan...ja jos kukaan muu koira uskalsi lähestyä Aavan "lepopaikkaa" se antoi kyytiä. Muutaman kerran kun iso saksanpaimenkoirauros lähestyi "uima-allasta" niin Aavahan kimpaantui ja hyppäsi pystyyn ja ajoi tunkeilijan kovasti rähisten tiehensä...



Aava katselee tässä Ediä joka meinaa ottaa varaslähdön ja miettii mennäkkö vai eikö mennä mukaan :D