Väsynyt ruttuturpa

Koulu on alkanut monta viikkoa sitten, mutta koirat ovat saaneet nauttia vielä päiväseurasta osan ihmisistä palattua vasta tällä viikolla arjen aherrukseen. Salli on ollut koko kesän meidän riemuna/riesana täällä, mutta nyt Sallikin "saa" palata takaisin tuttuun "cityelämään", vähän kyllä pelottaa siskon puolesta että sujuukohan se ihan ongelmitta...

Aavan kanssa oltiin pari viikkoa sitten toko-kokeessa Laukaassa ja sieltä tuli säälistä ALO2, mutta pisteytyksestä ei sitten sen enempää. Aava pysyi erinomaisesti paikkamakuussa huolimatta parin kanssakilpailijan karkaamisesta, mutta yksilöliikkeet olivatkin sitten jo jotain aivan muuta... Aava ei yksinkertaisesti jaksanut tai sitten sitä ei ihan oikeasti jaksanut kiinnostaa, se oikeasti löntysti seuraamisissa ja yritti jopa jossain välissä kesken seuraamisen änkeä mun jalkojen välistä ja haahuili tiesmissä. Lopullinen pistekari sattui kun Aava ei hypännyt ekalla eikä toisella, koska ei ollut varma saiko mennä.
Tokokoetta seuraavana päivä Aava pääsi lääkärille ottamaan verikokeita mahdollista kilpirauhasen vajaatoimintaa varten. Samalla sydämestä kuului sivuääni, jota ensin kuitenkin epäiltiin kilpirauhasesta johtuvaksi. Mutta koska kilpirauhasarvot olivatkin OK, niin varattiin sydänultra 17.9. Sieltä sitten kuule diagnoosin sydämestä joka ei tule varmasti olemaan kovin hyvä koska oireet ovat mitä ovat tai sitten on joku muu pahasti pielessä.
Aava on ollut koko kesän väsynyt, leikkiä ja riehua se jaksaa, mutta jos ei ole mitään aktiviteettia niin se vaipuu keittiönnurkkaan istumaan tai seisomaan ja pää roikkuu melkein maassa. Lenkillä se kyllä jaksaa, mutta voisihan se varmasti aktiivisempikin olla tuon ikäiseksi koiraksi. Leikkiä se jaksaa vaikka kuinka kauan, mutta olen pistänyt kuumalla väsymisen lyhyen turpavärkin piikkiin.

Pahinta on se, että Aava on pyörtyillyt nyt kolme kertaa tämän kesän aikana. Kaikki kolme kertaa on tapahtunut, kun naapurin mamma on mennyt kahden terrierinsä kanssa ohi ja koirat ovat olleet vapaana pihassa. Kahdella ensimäisellä kerralla Aava on ollut nokakkain terriereiden kanssa ja kun se on palannut minun luokse niin se on kaatunut jalkoihini. viimeisemmällä kerralla se juoksi haukkuen tielle ja ilmeisesti joutui siellä terriereiden kanssa tekemisiin (en nähnyt kun oli puskia edessä) koska kun palasi minun luokse, se kaatui taas maahan josta tokeni kyllä nopeasti ennalleen. Ennen luulin myös pyörtymisten johtuvan siitä, että se yksinkertaisesti unohti hengittää niin jännittävässä tilanteessa kun ärisi nokakkain terriereiden kanssa.
 Terrieripojat ovat Aavalle selvästi paha kaksikko, koska vaikka viime viikolla meidän kaikki kolme koiraa rupesivat aivan tosissaan tappelemaan, niin Aava oli sen jälkeen (kun olimme kolmen ihmisen voimin saaneet irrotettua koirat toisistaan) vain entistä virkeämpänä ja uhmakkaampana, mutta pelkkä terriereiden näkeminen saa Aavan verenpaineen kohoamaan pilviin.

Sydänultraa odotellessa olemme jättäneet agilityt, tokot ja vepet odottamaan vastausta jatkamisesta ja lenkkeileet vain ihanan pehmeässä sammalmetsässä josta koirat jaksavat aina innostua ja jopa Fanni saa aivan hervottomia energiapuuskia siellä!

Viime viikolla oltiin boksereiden Klubsiegerissä kolmen koiran voimin, Fanny Turistiluokan 2., Aava keltaisten narttujen AVO-ERI, AVK4 ja Salli tiikeri narttujen NUO-ERI, NUK4, arvostelut pistän myöhemmin!