Agiviikko

Nyt on Aavankin osalta korkattu agilityn kisaradat, kylläkin vasta epäviralliset sellaiset.
Kisoja edeltävät treenit torstaina meni tosi hyvin, pitkään aikaan Aava meni jopa niin kovaa radalla että vaikka kuinka spurttasin niin en kerinnyt tarpeeksi ajoissa sitä ohjaamaan oikeaan päähän putkea (tässä tapauksessa hyvä juttu koska Aava on radalla yleensä turhan hidas).

Seuraavana tiistaina startattiin sitten kerhon omissa epävirallisissa kisoissa, sekä mölliluokassa että kilpaluokassa. Möllirata oli melko haastava kaikkine pyörityksineen ollakseen möllirata, mutta selvittiin siitä jotenkin, paljoa en enää kyllä siitä muistakaan, 10 virhepistettä (oliskohan ollut mm. joku esteen ohitus ainakin) ja ihanneaika saatiin alitettua. Uusintaa ei otettu kun ajattelin säästää Aavan voimia vielä seuraavaan rataankin.
Kisaavien rata oli myös melko pyöritystä, mutta ihan kiva rata kuitenkin. Muuten meni ihan ok, mutta radalla oli myös rengas ja tiesin sen tuottavan ongelmia koska sitä on viimeksi tehty talvella ja silloinkin oli ongelmia sen kanssa. Tälläkin kertaa Aava hyppäsi renkaan sivusta eikä uusinta yritykselläkään mennyt renkaan läpi joten jatkettiin vain rataa. Tämä rata tehtiin sitten uusinnassa ja päätin ohjata Aavan toisella radalla suoraa renkaan ohi sen kummempia yrittämättä. Aavalla alkoi jo vähän jaloissa painamaan ja loppurata oli vähän sitten hitaan puoleista. Kisaavien makseissa oli yhteensä neljä koiraa ja oltiin sitten minun hämmästyksekseni ensimmäisiä 10 virhepisteellä ja aika oli hitusen verran parempi kuin muilla tässä joukossa: 48:57.

Torstaina oli taas ohjatut treenit ja niissä huomasi kyllä kovasti, että Aavalla painoi vielä tiistain radat pahasti. Vauhti oli tosi hidasta ja kouluttaja sanoi Aavan tulleen muutaman hypyn aika raskaasti alas. Rengasta päästiin nyt kuitenkin onneksi vähän treenaamaan ja saatiin onnistumisiakin.

Perjantaina meitä kysyttiin jos lähdettäisiin Aavan kanssa Killerille Jatpailuihin joukkuekisaan ja me sitten lähdettiin jotta saataisiin kisanomaisia kokemuksia rennossa ilmapiirissä. Rata oli 2-luokan rata ja minun mielestä jopa ihan yllättävän helppo. Radalla oli kyllä valitettavasti myös rengas ja siinä mietitiin variaatioita miten saisin Aavan "vedettyä" renkaan läpi jotta se ei keksisi mitään muuta. Todettiin lähemmin katottuna että renkaassa on niin tiukat välit sivuissa ettei Aava tulisi mahtumaan ainakaan niistä, että ehkä se sitten hyppää läpi tai kiertää koko esteen.
Alku meni ihan hyvin ja Aava meni jopa melko vauhdikkaasti (jälkeenpäin mulle kyllä kerrottiin että olin ohittanut kokonaan yhden hypyn itse sitä edes tajuamatta!) Renkaalla Aava ei sitten tosiaan kiertänyt eikä hypännyt sivusta, mutta sepä livahtikin renkaan ali. Ohjasin Aavan sitten renkaalle uudestaan ja yllättävästi se sen kuitenkin sitten hyppäsikin hienosti! Aavan vauhti tippui heti tämän rengasepisodin jälkeen ja se ikäänkuin taas lamaantui tästä jonka seurauksen loppurata meni surkeasti kun koiraa ei jaksanut kiinnostaa oikein enää juosta. Loppuradalla ainut positiivinen asia oli kepit jotka meni hienosti näin vaikeammaltakin puolelta ohjattuna. Saatiin jonkin verran virhepisteitä ja aika ylittyi ruhtinaallisesti. Aavan laamailu saattaa jouhtua osin myös kyllä valeraskaudestakin.

Aava oli viime viikolla toista kertaa Päivi Kvistillä kranio-sakraaliterapiassa. Ekalla kerralla pari kuukautta sitten Päivi hoiti aika paljon Aavan pään aluetta ja yritti saada mahdollisesti sen säälittäviä nenäonteloita jotenkin avarrettua mahdollisimman paljon. Päivi huomasi myös, että Aava oli vetänyt selkää vähän köyrylle ja se seisoi takajalat turhan paljon mahan alla jolloin sen kintereiden kulmaukset oli vähän hassut ja kinnernivel oli paksuuntunut ja vähän kuumotti rasituksesta.
Tällä toisella kerralla Aavan pään alue oli Päivin mukaan pysynyt hyvänä, samaten Aava seisoi kuulemma nyt todella luonnollisesti jolloin selkäkään ei ollut enää sillätavalla köyryllä kuin ennen ja kinnernivelet oli nyt aivan normaalit. Minä en aina paljon välttämättä ymmärtänyt niistä kaikista jutuista, mutta kyllä se nyt toisella kerralla tuntui jo ihan hyvältä, kun oli konkreettisestikin saatu jotain näkyvää apua aikaseksi. Jos ei mitään ongelmia ilmaannu niin Päivin mielestä ei tarvitse uutta aikaa nyt varata, kun koira oli kerta kunnossa. Aava nautti täysin siemauksin muuten, mutta kun nenää ja otsaa hoidettiin niin sai kyllä taas nauraa kun Aava silmät kierossa katto ja huokaili kovin äänekkäästi :D