TokoNuorten SyysLeiri

Oltiin taas 17.-19.10. Kennelliiton tokonuorien syysleirillä Aavan kanssa.
Perjantaina iltapäivästä saavuttiin Klaukkalaan Kennelliiton koulutustilaan. Pääkouluttajamme Riikka Pulliainen piti aluksi peruasioista luentoa ja sen jälkeen aloiteltiin jo ryhmätreenejä. Aluksi vähän häiriötreeniä perusasennossa, jossa opeteltiin mm. hyödyllistä käsikosketusta ja sen jälkeen häiriköityä paikkamakuuta. Koirat makasivat riveissä vastakkain ja siitä istu-maahan vaihtoja sekä luoksetuloja yksitellen, ei mitään suurempia ongelmia.
Siitä jossain vaiheessa ahtauduttiin pieneen bussiin ja jatkettiin hotellille Korpilammelle lenkille ja illalliselle. Oltiin tällä kertaa Tuulian ja Jedi-bokserin huonetovereina.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdettiin takaisin hallille treenailemaan. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja me aloiteltiin Riikan opissa, Aavan kanssa otettiin aiheeksi nouto ja AVOn luoksetulo. Meidän noutotreenit alkoi aikoinaan ihan hyvin, mutta sittemmin on ongelmaksi tullut etenkin luovutus enkä ole oikein keksinyt mitään selkeää ratkaisua siihen joten koko nouto tuntuu olevan vähän levällään sen takia. Ensinnäkin Aavan eteentulo kapulan kanssa ei ole tarpeeksi vahva ja se on monesti vino ja toisekseen minua häiritsee se, että Aava on mielestäni jotenkin ryhditön eikä tarjoa ikäänkuin kapulaa tarpeeksi ylöspäin. Näihin ongelmiin ei oikein saatu semmoista selkeää ratkaisua, mutta eteentuloa tehtiin ihan niinkuin kotonakin eli perinteisesti peruuttaen, niin että Aava sai hakea siihen eteen. Mutta tässä tuli huomattua omassa tekemisessä juuri se virhe mistä Riikka luennoi edellisenä päivänä, eli olen oppinut sanomaan monesti käskyn toiseen kertaan jos ja kun ekalla ei tule suoraan, josta seuraa se, että Aava rupeaa pikkuhiljaa oppimaan, että vasta toisella käskyllä tullaan suoraan eikä ekalla käskyllä niin väliä. Tähän siis muutosta itseltäni.
Riikan mielestä Aava ei istunut mitenkään erityisen lysyssä, mutta koska itseäni se häiritsee, niin Riikka ehdotti että kokeiltaisiin esim. aikaisemmin oppimaamme käsikosketusta niin että Aava joutuisi kurkottamaan ylöspäin ja korjaisi samalla ryhtiänsä.
Näytettiin lopuksi Riikalle myös meidän AVO luoksetulo takapalkalla. Riikan mielestä tämä näytti ihan hyvältä ja toimii Aavalla tällä opetustekniikalla. Vähän saatiin joitain neuvoja vauhdin ylläpitoon huomaamattomilla käsiliikkeillä joita voi käyttää tarvittaessa kokeissakin.

Tässä välissä pidettiin ruokatauko ja kuunneltiin valmennusrenkaasta tutun Katariina Kainulaisen luentoa erilaisista opetustekniikoista eri liikkeisiin. Luento oli tosi hyvä, mutta koska muistiinpanovälineitä ei nyt ollut niin nyt jo puolet superhyvistä neuvoista tippui omasta muistista :( mutta onneksi joitain tärkeitä asioita jäi myös mieleenkin.
Luennon jälkeen siirryttiin Katariinan oppiin ja otettiin Aavan kanssa ruutua sekä kaukoja. Ruutua ei olla tehty juuri ollenkaan ja siinä saatiin neuvoja miten sitä lähteä rakentamaan. Muutamia kertoja otettiin sitten vain niin että vietiin lelu ruutuun ja lähetettiin kauempaa koira sinne ja sitten leikittiin ruudussa. Saatiin kuitenkin neuvoksi kotona tehdä mieluummin kosketusalustalla tätä, jotta aivotkin olisi mukana.
Näytettiin Katariinalla meidän i-m kaukoja takapalkalla ja ilman. Katariinan mielestä ne näytti oikein hyviltä eikä niihin ollut mitään erityistä parannusideaa.
Treenien jälkeen lähdettiin taas bussilla kohti hotellia, käytiin illallisella ja lenkillä.

Kuva: Jessica Varjonen

Hotellilla oli väsynyttä koiraa...

 Sunnuntaina tavaroiden pakkauksen ja aamupalan jälkeen lähdettiin taas kohti hallia ja uusia treenejä. Aloiteltiin oman ryhmän kanssa aamu heti kunnon paikkamakuutreeneillä. Katariina häriköi koiria riiputtaen hihnan päässä lelukoiraa, joka oppi samalla myös esimerkiksi noudon. Tämä häiriö oli varmaan kaikista pahin mitä Aavalla on ollut. Heti kun Katariina laski "koiran" lattialle niin Aava naulitsi katseensa siihen eikä hommista meinannut ensin tulla mitään.
Itse olin sermin takana piilossa ja vaikeasta häiriöstä huolimatta olen ylpeä kuinka hienosti Aava pysyi, kaula kyllä venyi ja venyi, kun lelukoira lenteli ohi, mutta pysyi! (yhtä kertaa lukuunottamatta!). Aava ei ollut nimittäin ainut joka oli naulinnut katseensa leluun, myös Jedi-bokseri oli aivan täpinöissään tästä uudesta tuttavuudesta. Paikkamakuun aluksi, kun oltiin sermin takana niin Jedi oli juossut takaapäin kohti Katariinaa kaataen hänet maahan yrittäessään lelun luo ja samalla Aava katsoi oikeudekseen nousta myös, mutta ei onneksi kerennyt lelun luo ennekuin kerkesin komentaa sitä.

tilannekuvaa

Paikkamakuun jälkeen jatkettiin Katariinan kanssa yksilötreenien muodossa hyppyä ja merkkiä. Aava osaa hyppyliikkeen teknisesti, mutta liike näyttää kovin innottomalta, eikä aina voi olla varma lähteekö Aava hyppyyn ekalla käskyllä. Katariina käski tehdä hirveästi hetsaustreeniä niin että hyppyesteestä tulee vahva magneetti. Lisäksi valmistelevassa osuussa pitäisi jo pystyä kertomaan
innostavasti mitä on seuraavaksi tulossa. Ja kaikkein tärkein oppi tältä viikonlopulta oli se loputon mielikuvitus mitä treeneissä pitäisi käyttää ja niin myös tässä liikkeessä, esim. kaksi peräkkäistä hyppyä ja pitää muistaa treenata hyppyä myös kustuen koiraa vinosti esteen kautta!
Merkkiä tehtiin ihan samalla idealla kuin ruutua, lelun kanssa mutta suositeltiin kosetusalustaa.

Kuva: Jessica Varjonen

Lounaan jälkeen mietittiin vähän jännistystä ja sen jälkeen siirrytiin Riikan oppiin. Aavan kanssa tehtiin ihan ekaa kertaa vasta tunnaria ja saatiin hyvät neuvot miten lähden sitä kotona rakentamaan. Aluksi tehtiin tunnaria laudalla mihin oli naulattu kiinni kapuloita ja oma kapula oli irtona. Riikka kehui kuinka hyvin Aava rupesi heti käyttämään nenäänsä ja löysi hienosti oman kapulan. Ongelmaksi muodostui vain se, että Aava ei jotenkín ollut yhtään innokkas nostelemaan kapulaa. Jouduin tosi paljon innostamaan sitä ja kun se nosti sen niin se tiputti sen tosi helposti. Saatiin neuvoksi tehdä tosi paljon pitoharjotuksia ja tehdä pelkästään myös kapulan hakua hetsaten. Kun tehtiin pitoharjotuksia niin Riikan mielestä Aavalla oli ihan kauhistunut ilme ja se oli näyttänyt siltä kuin olisi pelännyt tukehtuvansa pieneen kapulaan, joten Riikka käski kiinnittää tähän huomiota.

Kahvien jälkeen olikin jo aika pikku hiljaa lähteä kohti kotia odottamaan jo seuraavaa leiriä ;-)