Pelätään pahinta, mutta saadaankin parasta!

Fanni on elämänsä aikana tarvinnut niin vähän ylimääräisiä eläinlääkärin palveluja, että silloin kun Fanni niitä tarvitsee niin se aina säikäyttää!
Pari viikkoa sitten Fanni oli sunnuntaina vielä meidän kanssa pitkällä metsälenkillä ja oli oma ylipirteä itsensä, mutta maanantaiaamuna huomattiin että kaikki ei taida olla ihan hyvin. Fanni ei noussut pedistänsä, ei nostanut päätänsä eikä edes heilauttanut hännänpäätänsä niinkuin sillä on aamulla tapana vaikka onkin melko aamu-uninen kaveri. Päivän mittaan se kyllä vähän virkosi, mutta ei selvästikään ollut ihan oma itsensä. Seuraavina päivinä Fanni meni kokoajan vähäsen huonompaan suuntaan, mutta koska ei olla yleensä oltu mitään hätäisiä lääkäriin viejiä niin jäätiin vielä seuraamaan tilanteen kehitystä, ennenkuin soitettaisiin lääkärille.
Torstaina Fanni alkoi vaikuttaa jo todella kivuliaalta, se vain makasi tai käveli vaikean näköisesti. Luulen, että sillä oli myös kuumetta, koska se läähätti ajoittain, sen nenä oli kuuma ja kuiva ja se suorastaan huokui kuumuutta koko koira, ulkona sillä oli selvästi helpompaa olla. Kipulääkettäkin Fanni sai, mutta se ei näyttänyt auttavan muuten kuin ilmeisesti se laski kuumeen. Yrititettiin saada lääkäriä samalle päivälle, mutta aika saatiin vasta perjantaiaamuksi.
Oudosta kävelytyylistä, kuumeen noususta ja kivuista pääteltiin jo kauhuissamme, että sillä on varmasti oltava vähintään jokin paha kasvain jossain sisäelimissä ja jo valmistauduimme mahdollisuuteen, että Fannista täytyisi luopua. Fanni alkoi torstaina ihmeellisesti myös kiljumaan aina kun sen päähän koski tai kun se törmäsi johonkin, joten rupesimme kuitenkin toivomaan, josko syy löytyisikin suusta, koska Fannin ikenien liikakasvu oli jo päässyt niin pahaksi viime poiston jälkeen. Mutta samalla pelättiin, että jos sillä on suusta lähtenyt jokin tulehdus leviämään koko kehoon.
Seuraavan aamupäivänä kun itse tein koulussa koetta niin sisko vei Fannin tuohon lähimpään lääkäriin. Lääkäristä tulikin lopulta ainoastaan hyviä uutisia! Mahassa ei ollut tuntunut mitään ylimääräistä, röntgenkuvissa sydän ja keuhko täysin normaalit ja kaikki tulehdus- ja veriarvot täysin normaalilukemissa. Kaikki viittasi siis siihen, että kaiken takana olisi ikenien liikakasvu ja varattiinkin heti ienten poltto toiseen lääkäriin, aika saatiin vasta seuraavan viikon keskiviikolle. Lääkäri oli ihmetellyt Fannin isoa kieltä ja epäili, josko Fannin iso kieli ja ikenien raju liikakasvu johtuisi akromegaliasta eli kasvuhormonin liiallisesta tuotosta! Se ei ilmeisesti haittaa erityisesti koiraa mitenkään, mutta lääkäri suositteli Fannin sterilaatiota, koska se voisi vähentää tätä hormoonin liikatuotantoa ja se sitävastoin voisi hidastaa ikenien liikakasvua. Fanni oli perjantaina lääkäristä tullessa jo selvästi enemmän entisensä ja koska sitä ei lääkärissä edes mitenkään hoidettu niin sanoinkin, että piristymisen syynä oli selvästi autokyyti. Fanni kun on aivan sairaalloinen autofani, eikä se ole aikoihin päässyt ajelulle. Se olikin vaan vähän kalliimpi autokyyti, kun piti lääkärin kautta poiketa todetakseen, että kaikki onkin kunnossa :-D
Fannin ikenet olivat kerenneet kasvamaan jo todella pahoiksi edellisestä poltosta ja hiukan hävettikin viedä Fannia lääkäriin. Pelkona oli, että seuravaaksi jouduttaisiin jo hampaitakin poistamaan, mutta mitä vielä. Ikeniä oltiin jouduttu melko kauan polttamaan, mutta ienten alta paljastuneet itse hampaat olivat olleet erittäin hyvässä kunnossa, edes hammaskiveä ei ollut ollut kovinkaan paljoa! Fanni sai antibioottikuurin ja muutamiksi päiviksi kipulääkemääräyksen. Meille vakuuteltiin kuinka kipeä Fanni varmasti nyt on seuraavat päivät, mutta eipä nähtävästi tunnu missään! :-) Fanni on normaalisti ollut todella pitkäuninen herätyspiikeistä huolimatta, mutta tällä kertaa se oli jo kotiin tullessa ihan virkeä ja olisi kovasti jo lenkillekin änkenyt mukaan!

Nyt osaa arvostaa taas rutkasti enemmän sitä, että Fanni on taas täysissä voimissansa ja nauttii elämästä, kun jo kerkesi pelkäämään pahinta! Tämän joulun paras lahja onkin se että Fanni saa viettää yhdeksännen joulunsa meidän kanssa ja  saatiin oikein kahden eri lääkärin suusta kuulla kuinka Fannilla on ihan nuoren koiran kaikki veriarvotkin! Ja unohtamatta tietenkään sitä, että Fannilla on nyt puhtaat hampaatkin joilla jyrsiä vaikka possunkorvaa! :-)

Muuten me ollaan vietetty aika rauhaisaa elämää (jos se boksereiden kanssa nyt jotenkin on mahdollista). Aavan kanssa ollaan käyty muutaman kerran agitreeneissä ja KS-boksereiden hallitottiksessa. Viikonloppuisin me suunnataan yleensä metsälenkille, jossa koirat viilettää pää kolmantena päänä nauttien, viikolla täytyy tyytyä yleensä "tylsempiin" reitteihin. Enää pari päivää jouluun, mutta onneksi meille tuli nyt lunta! Hyvää joulun aikaa kaikille!