Sairastelua ja vielä vähän lisää sairastelua

Otsikko kertookin melkolailla pääosat meidän alkukeväästä, mutta alla on pidennetty selostus.
Tammi-helmikuun vaihteessa rupesi kennelyskä jylläämään täällä Keski-Suomessa ja se iski myös meidän KS-boksereiden ryhmään. Salli sairastui meidän koirista siihen ensimmäisenä ja se söi siihen antibioottikuurin.
Kerkesin jo huokaisemaan helpotuksesta, että se ei löytänyt minun koiriini, mutta kyllähän se tauti lopulta Aavankin nujersi. Aavalle se iski aika pahana ja ekana viikkona ei oikein kunnolla nukuttukaan, kun Aava kakoi ja räki yötä päivää ja vaelteli ympäriinsä. En halunnut syöttää AB-kuuria, joten yritettiin höyryhengityksellä ja luontaislääkkeillä helpottaa oloa.
Pikkuhiljaa Aavan olo helpottui, mutta kyllä pientä yskimistä ja räkäisyyttä jatkui lähes kuukauden. Lenkillä ei siis päästy oikein käymään jonka seurauksena Aavan lihaskunto kyllä pääsi aikalailla huonoksi ja taisi se lihotakin pikkasen varkain.
Fanniin ei kennelyskä suureksi onneksi tarttunut ollenkaan, vaikka kaikki koirat olivat täysin suorassa kontaktissa keskenään yskän aikana.

Helmikuussa Fanni aloitti juoksunsa jonka perään aloitti tietenkin Aava myös. Fannilla ei olisi pitänyt vielä edes tulla juoksuja ja sen juoksut oli erikoisen pitkät. Jossain vaiheessa se kuitenkin vihdoin lopetti juoksunsa, mutta hetken päästä aloitti ne uudelleen (tai niin me pitkään luultiin). Jossain vaiheessa rupesi kuitenkin hälytyskellot soimaan, kun Fanni vain jatkoi vuotamistaan ja vuodon väri oli rusehtavaa. Tajusin sitten alkaa epäilemään kohtutulehdusta ja varattiin saman tien aika lääkäriin, varmuuden vuoksi otettiin vielä sen verran pitkä aika, että voitaisiin tarvittaessa leikata heti ettei tarvisi jättää viikonlopun päivystyshinnoille, kun oli kuitenkin perjantai. Lääkärit olivat aluksi vähän epäileväisiä, kun koirakin oli ihan normaali pirteä itsensä, mutta ultrassa paljastui kuitenkin selvä märkäkohtu. Kaikki verikokeet ja tulehdusarvot olivat kuitenkin edelleen erinomaisella tasolla.
Fannin leikkaus meni tosi hyvin ja sen verran paha märkäkohtu oli ollut jo, että leikkaus tuli todella tarpeeseen. Nyt saatiin ainakin hoidettua pakon eessä jo kauan mietityttänyt sterilaatio, ainut miinuspuoli oli vain se, että hinta-arvioksi meille sanottiin n.500-600 euroa, mutta lopullinen hinta nousikin sitten 1100 euroon, joka kyllä kieltämättä vähän kirpaisi. :)
Toipuminen meni lähes huomaamatta, eikä minkäänlaista kipuilua edes ekana yönä ollut havaittavissa. Fanni on jo ehtinyt sen verran järkevään ikäänkin, ettei sitä mitenkään erityisesti tarvinnut toppuutella tikkien poistoon asti.
Samalla lääkärikeikalla tutkittiin myös Fannin mahan alla olevaa pattia, joka osoittautui suurella todennäköisyydellä nisäkasvaimeksi. Fannilla on ilmestynyt samanlainen patti ennenkin, mutta se hävisi silloin itsestään. Lääkäri selitti, että se ei haittaa niin kauan kun se hormonien vaikutuksesta pienenee juoksujen jälkeen takaisin, koska silloin sen tiedetään olevan hyvälaatuinen kasvain, mutta sitten jos se ei enää palaudu takaisin pieneksi, niin se on saattanut muuttua pahalaatuiseksi ja se pitäisi leikata. Ohjeeksi saatiin siis nyt reilun kuukauden verran seurata pattia ja tarvittaessa varata leikkausaika. Ainakaan vielä patti ei ole hävinnyt, mutta toivotaan parasta...

Seuraavaksi oli Aavan vuoro päästä lääkärille hakemaan lääkkeitä korviin ja tassuihin. Aava on jo pitempään syönyt ajoittain aika kovasti tassujansa ja myös sen korvat välillä kutiavat ja töhnivät. Varattiin aika samalle päivälle kuin Fannin tikkien poisto, mutta eri lääkärille. Oikea korva oli jo aika pahasti ummessa ja saatiin siihen puhdistusohjeet ja kolmen viikon lääkkeet. Tassuista löytyi runsaasti bakteereja sekä hiivaa ja niihin saatiin kolmen viikon Malaseb-shampoo kuuri. Nyt on viikon verran hoitojen alotuksesta ja jo selvästi korva parempi ja tassuja ei ole syönyt ollenkaan.

Ja jottei sairastelut tähän loppuisi niin tällä viikolla Fannille ilmestyi sama mystinen käytös ja kova kipuilu, kuin joulukuussa ennen kuin Fanni vietiin ienten poistoon, muistin virkistykseksi sen voit vilkaista tästä. Fannilla on ollut jo hiukan pitempään havaittavissa hieman huonontunutta ruokahalua, eikä se oikein mielellään kulje portaita alakertaan. Alkuviikosta Fanni oli hieman tavallista vaisumpi, mutta keskiviikkona lenkillä se oli ihan pirteä itsenä, spurttaili ja repi hihnassa Fannimaiseen tapaan. Torstaina kuitenkin alkoi samanlaiset oireet kuin viime joulukuussa, pää oli vaakatasossa ja päähän/niskaan koskeminen/pään kääntäminen aiheutti vinguntaa. Kaikista pahinta kipua aiheutti pediltä ylös nousu, jolloin Fanni ulisi ja varpaat harallaan vain seisoi jäykkänä. Muuten Fanni pystyi esimerkiksi kävelemään ihan normaalisti, ainut kipeä kohta tuntui olevan nimenomaan niskan seutu. Perjantaiaamuna tilanne oli vahvasta kipulääkkeestä huolimatta ihan yhtä paha, kunnes annoin sille toista tulehduskipulääkettä  ja illalla Fanni oli jo silminnähden parempi. Päätä pystyi jo nostamaan ylemmäs ja kääntelemään lähes normaalisti, välillä jokin asento tuotti kuitenkin edelleen kipua. Nyt lauantaina on sama tilanne, pystyy kävelemään normaalisti, söi jo ihan itse korotetulta kupilta ja vain jotkin tietyt asennot aiheuttavat kipua.
Netistä löytyi ihan samanlaisia tarinoita ja niissä tapauksissa oltiin epäilty välilevyn pullistumaa niskassa. Nyt ehkä jopa toivon, että Fannilla olisi "vain" välilevyn pullistuma, eikä ainkaan mitään vakavampaa. Me syödään nyt ainakin viikonlopun yli kipulääkettä ja levätään ja mahdollisesti tilanteen niin vaatiessa suuntamme jälleen lääkärin pakeille ensi viikolla. Luulen, että jos kyse on pullistumasta niin joulukuinen kipuilu loppui ientenpoiston takia syödystä kipulääkekuurista ja levosta ja nyt se sitten palasi takaisin. Joulukuun kipuilu tuli pitkän metsälenkin jälkeen seuraavana päivä ja taas kun keskiviikkona oltiin lenkillä niin torstaina alkoi kovempi kipuilu, josko niska olisi sitten ottanut vähän itseensä lenkistä. Fanni oikeastaan pissaulkoiluja huolimatta nyt vain nukkuu pedillään, koska silloin se saa niskansa tuettua hyvin, mutta olemukseltaan Fanni on kuitenkin ihan oma iloinen itsensä.

Fanni kiipesi kielletylle sohvalle ja ihan pokkana vaan nukkui siinä ;)

Koko alkukevät on ollut kokonaisuudessaan hirmu kiireinen; koirat sairasti ja myös itse sairastin yhden flunssan tuossa välissä, taiwanilaiset vieraat olivat täällä viikon ja muutenkin koulusta on ollut nyt paljon hommia täyden jakson ansiosta.
Kyllä me ollaan keretty Aavan kanssa onneksi myös muutamia kertoja käydä tottis- ja agilitytreeneissä ja muutenkin ollaan koirien kanssa nautittu aurinkoisista lenkki-ilmoista! Ja vaikka nyt meidän kotitreenailut on olleet lähes nollassa, niin ehkä me tästä kevään tullen heräillään senkin puolesta, kun kiireetkin rupeavat pikkuhiljaa hellittämään. :)