BH-kokeenne on...

...hyväksytty!
Oltiin Aavan kanssa viime tiistaina tosiaan K-S boksereiden järjestämässä BH-kokeessa Keuruulla, tuomarina toimi Jani Heinilä, joka oli sopivan rento.
Oltiin heti ensimmäisessä parissa ja toisena suoritusvuorossa eli mentiin ensin paikkamakuuseen. Mäkäräisiä oli paikalle eksynyt mielettömät määrät joiden johdosta Aavan pää turposi ja mahanahka oli aivan vereslihalla, mutta siitä huolimatta Aava taisteli paikkamakuun hienosti loppuun asti <3
Varsinaiset kaavioliikkeet meni ihan ok. Tiedossa oli, että jossain vaiheessa saattaa seuraaminen lässähtää, koska sehän nyt on nähty jo tokokokeissakin. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvää meininkiä ja ajoittain oli oikeinkin mainioo seuraamista. Henkilöryhmiä ollaan treenailtu muutamia kertoja, joka ei tainnut olla ihan tarpeeksi, koska siellä Aava tykkäsi tehdä vähän muutakin kuin seurata.
Kaupunkiosa meni Aavan kanssa kivasti, koska ohikulkeva koirakaan ei mennyt turhan läheltä :) Kuulemma koirasta huomaa, että asuu maalla, mutta se on kuitenkin positiivisella tavalla utelias kaikkea kohtaan niinkuin kunnon bokserin kuuluu :-)
Kotiin päästyämme oli mäkäräisten aiheuttama turvotuskin saatu jo laskemaan!

Kokeen läpäisseet Keski-Suomen bokserit ja tuomari! (kuva.Satu Kajosmäki)

Fannille sen sijaan ei elämä ole menneellä viikolla näyttänyt ihan parastaan...
Edellisenä viikonloppuna Fannin niskakipuilu välillä taas muistutteli itsestänsä, mutta ei kovin voimakkaana. Maanantaina Fanni alkoi kuitenkin menemään tosi huonoon kuntoon. Se vain makasi ja kävely oli hankalaa. Työpäivän aikana se oli oksentanut ruoan ja ripuloinut sisälle, illalla ei vesikään pysynyt sisällä vaan se lensi kaaressa pihalle. Ripuloinnin ja oksentelun ajattelin johtuvan siitä, kun aamulla olin mennyt antamaan antibiootin melkein tyhjään mahaan. Tiistaiaamuna Fanni oli kuitenkin jo tosi huonona ja jäin sen kanssa kotiin. Sen jalat eivät kantaneet enään ollenkaan, jouduin kantamaan sen ulos pissalle ja tukemaan sitä sen tehdessä tarpeitaan. Mitään muuta se ei enää huolinut kuin ruiskulla vettä suoraan suuhun. Saatiin sille lääkäriaika puolenpäivän jälkeen ja jouduimme sen kantamaan pedissä autoon ja autosta toimenpidehuoneeseen, kauhuissani valmistauduin jo mahdollisuuteen, että Fanni joutuisi viimeiselle matkalle.
Lääkärissä Fanni sai vahvoja kipulääkkeitä ja joutui lopulta nesteytykseen. Veriarvot näytti tilanteeseen nähden ihan hyvältä ja pään taivuttelulla lääkäri kohdensi kivunlähteen tosiaankin niskaan. Kotiin meidät lähetettiin monien vahvojen kipulääkkeiden kanssa ja käskettiin ottaa yhteyttä jos tilanne ei lähde parantumaan, koska lääkäri epäili myös mahdollista aivokalvontulehdusta. Keskiviikkoonkaan mennessä ei tilanne näyttänyt yhtään paremmalta vaan ehkä jopa huonommalta joten otettiin yhteys lääkäriin.
Nyt pääepäilys oli aivokalvontulehdus ja käytiin hakemassa kortisonilääkitys sekä kahta erilaista antibioottia sen rinnalle. Kortisoni aloitettiin samana iltana korkealla annostuksella ja alettiin toiveikkaasti odottamaan tilan kohentumista. Aluksi tilanne ei näyttänyt radikaalisti muuttuvan ja jo pelkäsin ettei se tulisikaan muuttumaan.
Torstaiaamuun mennessä Fannin jalat alkoivat jo kuitenkin kantamaan, vaikka meno olikin edelleen aika huteraa. Mutta voi sitä iloa, kun iltapäivällä töistä tullessamme Fanni olikin jo ihan omatoimisesti jalkeilla meitä vastassa!! Illalla se jo jaksoi ulkoilla pihalla vähän ja raapi rehvakkaasti takajaloillansa tarpeiden teon jälkeen ja otti jopa reippaita juoksuaskeleita! Fanni oli taas ihana oma itsensä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Perjantaiksi oltiin varattu aika nisäkasvainleikkaushaavan tikkien poistoon ja samalla lääkäri tarkastaisi Fannin tilan. Mahassa ollut aukinainen leikkaushaava on nyt onnistuneesti umpeutunut ja kaikki tikit saatiin poistettua. Lääkäri oli ilahtunut nähdessään Fannin niin reippaana ja koska sen tila oli niin nopeasti parantunut niin kortisonia ruvetaan purkamaan nopeammassa tahdissa pois. Alunperin kuuri oli määrä kestää kaksi kuukautta, mutta nyt se tiputettiin yhteen kuukauteen. Annostusta on jo nyt ruvettu ohjeiden mukaan pienentämään ja nyt pitää vain toivoa, että oireet pysyvät siitä huolimatta poissa. Kortisonin takia Fannin ruoka- ja juomahalu on mahdoton ja sen johdosta tietenkin myös pissaamisen tarve on lisääntynyt.
Fanni vointi on yleisest nyt ihan hyvä, mutta jonkinmoinen lihaskato sillä kerkesi käymään tossa monien päivien makoilun johdosta ja kun takana on auenneesta leikkaushaavastakin johtunut lenkitön ajanjakso.
Sitä toivoisi nyt vain Fannillekin vähän parempia päiviä tämän puolen vuoden pelkän sairastelun jälkeen...

Nyt kesän aikana kunhan vain töiltä jaksaa niin olisi Aavan kanssa tarkoitus ruveta ahkerammin treenailemaan jäljen esineitä, sekä tutustua tokon avoimen luokan uusiin sääntöihin. Jollain tavalla pitäisi nyt myös saada sen ponnekas tekeminen kestämään myös kokeisiin asti ja siinäpä sitä riittääkin tekemistä.
Fannin kanssa keskitytään hyvän voinnin ylläpitoon ja toivottavasti päästäisiin senkin kanssa pian uimaan, että saataisiin vähän tukilihaksia vahvistettua.