Harmituksen Huipentuma

Voi luoja voikin tokoliikkeet heitää taas häränpyllyä...
Oltiin Aavan kanssa taas tokokokeilemassa, olihan pakko mennä kun oma seura järjesti tossa parin kilometrin päässä. Alokkaita oli ilmoitettu 10 joista kuitenkin kolme oli perunut tulonsa. Aavan paikkaryhmässä oli vain kolme koiraa ja Aava oli reunimmainen, loistavat olosuhteet siis onnistua ja paikkamakuu on muutenkin Aavalle ehkä jopa vahvin liike kaikista. Ainut ongelma paikkamakuussa on ollut se, että ei välttämättä mene ekalla käskyllä maahan. Tälläkertaa Aava meni heti ekalla käskyllä suoraa maahan, mutta koska ollaan harjoiteltu nopeita maahanmenoja ja i-m kaukoja (ja koska Aava on bokseri ja jos opetellaan uutta niin unohdetaan vanha:)) niin kun sanoin sille paikka ja lähdin pois niin sehän ponkas samantein istumaan. Sitten se nätisti istui rivissä muitten maatessa, mutta ehkä puolen minuutin jälkeen se lähti hyvin hyvin varovasti ja epävarmasti hiipimään minua päin. Tuomari kuitenkin lohdutti sanoen, että positiivista oli, ettei Aava meninannutkaan lähteä muita koiria häiritsemään vaan lähti suoraan ohjaajan luo.
Yksilöliikkeet menikin sitten melkeinpä loistavasti. Aava ei ole koskaan kokeissa ollut noin innokas ja loistavalla tuulella kuin nyt ja sain sen joka liikkeen jälkeen nostatettua hyvin seuraavaan liikkeeseen!
Suuren harmituksen tässä aiheutti se, että nyt kun Aava oli loistavalla tuulella ja kerrankin yksilöliikkeet (ja varsinkin ne kaikki pahimmat kuten jäävät!) sujuivat, niin sitten kaikista varmin liike menee pilalle  ja vie mahdollisuudet ykköstulokseen! Mutta se on aina vähän tätä, ei voi mitään. Kaikesta huolimatta tästä kokeesta jäi loppujen lopuksi kaikista parhain maku ikinä ja antoi toivoa, että Aava osaa ja jaksaa tehdä myös kokeissa!

Luoksepäästävyys 9 

(hyvin luoksepäästävä, mutta vähän liiankin kuulemma:))

Paikalla makaaminen 0 

(suuri pettymys! jäi istumaan ja lopulta hiipi luokse)

Seuraaminen kytkettynä 7

(hyvää seuraamista, mutta hihna oli kiristynyt parissa kohtaa, mikä tiputti pari pistettä)

Seuraaminen taluttimetta 8

(yksi positiivisista yllätyksistä! seurasi hyvin, mutta jäi jossain pysähdyksessä seisomaan)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10!!

(meidän ikuinen murheenkryyni, aivan loistava!)

Luoksetulo 9

(erittäin nopea ja hyvä, mutta istui kuulemma vähän liiankin tiiviisti eteen)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10!

(yleensä seuraamisessa rupee jätättämään ja sit se hajoaa sen takia, nyt oli aivan loistava!)

Estehyppy 9

(yksi meidän epävarmoista, nyt oli tosi hyvä!)

Kokonaisvaikutus 8

Pisteet 148 ALO2 ja tuomarina Mauri Pehkonen

Aavalle näytti sopivan hyvin, se että otin sen ihan juuri ennen kehään menoa vasta häkistä jolloin se ei tuhlaillut energiaa muita kyttäilemällä. Muutenkin oltiin pidetty leikkimisestä ja tokosta viikon mittainen täysi paussi, niin Aavalla oli jo vähän intoakin tehdä jotain. Yksilöliikkeiden jälkeen juostiin äkkiä repulle syömään broilerinsiipeä ja otettiin iso pinkki ja vinkuva kissa esille repusta jota Aava oli koko aamun etsinyt kun olin sen piilottanut jo reppuun mukaan.

Ollaan käyty agitreeneissä nyt muutaman kerran ja viime viikolla olikin viimeinen hallikerta ja nyt yritetään pikkuhiljaa kentän sulatessa siirtyä ulkokentälle. Ollaan tehty vähän epäonnistuneita ja sitten vähän onnistuneempia ratoja. Yhdellä kerralla kouluttaja sanoi Aavalta puuttuvan riittävää tarmoa ja toisella kerralla vieraileva kouluttaja (ja Fannin entinen agilitykouluttaja) kehui Aavaa vuolaasti erittäin täysipäiseksi rotunsa edustajaksi. Välillä Aava ottaakin kaikki kolaukset turhan rankasti ja suorittaa rataa sen jälkeen vastenhakoisesti ja välillä se taas on oikein huippu agilitymolossi :-D
Pari viikkoa sitten käytiin myös möllitokossa tekemässä epäonnistuneita liikkeitä laiskan koiran kanssa. Laiskuus saattoi johtua myös luvattoman pitkästä odottelusta ja toisten koirien kyttäilystä sekä muutenkin koko viikonlopun kaupunkilaiskoirana olosta, kun oltiin siskon luona kylässä.

Ollaan saatu myös vihdoin aikeiseksi aloitettua hakutreenit mukavassa porukassa. Ekalla kerralla kadotettin treenipaikka joten ei olla päästy kuin kerran vielä treenaamaan. Sallille ja Aavalle otettiin kummallekin ekalla kerralla viisi maalimiestä. Odotettiin vain, että koira saisi vainun etukäteen metsään meneestä maalimiehestä ja laskettiin mitään sanomatta se menemään. Aava oli taas tosi arka ja meni hyvin epävarmasti metsässä nököttävien ihmisten luokse, mutta toivottavasti se tuosta rohkenee vielä. :) Tämä porukka treenailee yleensä kaks kertaa viikossa, mutta me yritetään nyt toistaiseksi päästä edes sen kerran viikkoon paikalle.

pysyy pysyy

Ensi maanantaina lähdetään Rukalle viikoksi. Aava ja Salli jää yhden siskoistani kanssa kotiin ja Fanni pääsee naapuriin turvaan noilta kahdelta hullulta hurtalta.
Fannilla on taas valeraskaus ja että se osaakin olla raivostuttava. Typerän käytöksen lisäksi pahinta on kuitenkin pelko kohtutulehduksesta. Tänä vuonna olisi ehkä tarkoitus steriloida ainakin Aava ja ehkä Fannikin. Aavallakin on nyt ollut valeraskaus, mutta se ei reakoi siihen muutenkuin, että sen mahalinja roikkuu entistä pahemmin, eikä se meinaa palautua ollenkaan.