Keväthepulit

 Aavalla on selvästi kevättä rinnassa. Kyllähän se aina on spurttaillut lenkeillä, mutta nyt se saa aivan hulluja hepulikohtauksia lenkillä ja sinkoo sinnetänne. Vaikka Aava saa olla kokoajan pihalla vapaana ja ollaan käyty nyt lähes päivittäin tuota meidän perus metsikkölenkkiä, missä koirat saa olla vapaana paria tieosuutta lukuunottamatta, niin se on aina yhtä riemuissaan kun se pääsee hihnasta irti ja sinkoilee joka suuntaan. Sillä on vielä ihan tietyt kohdat lenkillä joissa se aina juoksee vähän etumatkaa ja menee maahan vaanimaan Fannia ja sitten se pyörii hirveätä vauhtia itsensä ympäri kunnes melkein jo kaatuu ja sen jälkeen sinkoaa johonkin pusikkoon tai rupee tanssimaan Fannin ymnpärillä. Koko lenkin juostuaan se kotipihaan päästyään vielä menee painimaan jalkapallon tai hevospallon kanssa itsekseen kunnes suostuu vasta sisälle.

 
Viime kerran jälkeen ollaan käyty pari kertaa hakutreeneissä. Aava oli viime kesänä bokserileirillä kokeilemassa ekaa kertaa hakua ja oli pikkaisen aran oloinen maalimiesten kanssa, jota sitten bokseri-ihmiset ihmetteli kun yleensä bokserit ilmeisesti hypää maalimiesten syliin ne ekaa kertaa nähdessään.
Tämän kevään ekoissa hakutreeneissä Aava oli taas samanlainen, pikkaisen arka, mutta kuitenkin ihan reipas. Toisissa treeneissä sillä ei ollut mitään ongelmia mennä maalimiesten luo, kyllähän se vähän semmoinen varovainen oli, mutta meni reippaasti niiden luokse ja tuli niiden kanssa pois metsästä nakkia syöden. Mutta nyt sitten viimetreenit oli kaiken huippu! Otettiin kolme maalimiestä taas samalla tuulisysteemillä, Aava lähti hyvin nihkeästi liikkeelle vaikka oli selvästi saanut jo hajun ja sitten kun näki maalimiehen niin kauhea mörköhaukkukonsertti päälle ja meni vasta sitten maalimiehen luo kun menin sen tueksi. Lopuksi kun kolmaskin maalimies haukuttiin pystyyn niin, kouluttaja päätti tehdä Aavalle namiringin. Alkoi jo vähän huvittamaan, että Aavalle tehdään aroille koirille ja pennuille tarkoitettu namirinki! Ei tulisi ihan heti mieleen kuvailla Aavaa ihmisaraksi koiraksi :D Mutta kyllä Aava luonteeltansa on semmoinen epäluuloinen vieraita kohtaan kun vertaa esim. Fanniin tai Salliin. Muistan yhden kerran kun olin yksin koirien kanssa kotona ja nuohooja tuli sisään ja Fannikin oli jo sitä tervehtinyt, mutta Aava haukkuu kauheasti karvat pystyssä parin metrin päästä nuohoojasta ja oli vakaasti sitä mieltä, että tuo ei meille muuten tule!
No namiringissä Aava tietenkin söi reippaasti kaikilta namit ja kävi muutaman ihmisen sylissäkin ja pusutteli niitä kun ne istui maassa kaikki. Seuraavalla kerralla haluan kokeilla että maalimiehet palkkaisi Aavan leluilla, josko sillä olisi vähän enemmän intoa mennä niiden luokse. Vaikka ahne onkin ruualle, niin se ei nyt oikein toimi haussa.

Ollaan käyty jopa jo yhden kerran jäljestämssä iltaruuat pellolta! Fanni nyt tietenkin tohotti miten Fanni yleensäkin tohottaa jäljen läpi, mutta voi Aava! en tiedä olisko pitänyt itkeä vai nauraa sen touhulle!
Aavan jälki oli rielu 200 askelta pitkä suora turhan huonokuntoisella pellolla, joka askeleella nami, mutta n. 10 askeleen tyhjiä siellä täällä ja keskellä vielä n. 50 askeleen pidempi tyhjä ja lopussa palkkana iltaruoka. Aava, joka yleensä jäljestää mukavan rauhallisesti ja keskittyneesti painoi nyt hihnassa niin, että jouduin saappaan kannat maassa jarruttaa sitä, sen häntä viskoi innostuneesti joka suuntaan, joka 10 askeleen jälkeen piti vähän katsella ympäriinsä ja ottaa välillä vähän ilmavainuakin viereisestä metsästä. Sitten kun se kadotti jäljen niin se ei tyypilliseen tapaansa pyrkinyt itse sitä etsimään, vaan se turhautui heti ja yritti saada minulta apuja peruuttaen minun viereen vinkumaan ja inisemään ja kun en puhunut sille mitään enkä auttanut sitä niin se turhautui vielä vähän lisää ja yritti tavalla tai toisella päästä etenemää johonkin suuntaan. Kyllä me loppuun päästiin, mutta kyllä siinä tuskanhiki jo nousi pintaan. Ensi kerralla taidan antaa sen ensiksi purkaa vaikka hiukan energiaansa...