Ilmaisuja

Saatiin aikaiseksi siskon kanssa ilmoittautua lähes koko leiriviikoksi SBYn kesäleirille ja pienen pohdinnan jälkeen päädyttiin lopulta peltojälkeen, mietinnässä oli myös haku ja metsäjälkikin houkutti hitusen.
Haku on jäänyt nyt meillä kokonaan taas, kun siskolla on ollut koko kesä kiirettä enkä ajokortittomana pääse treeneihin yksin. Leirin hakuryhmään ei siis sitten senkään takia menty koska on tällä hetkellä niin huonot mahdollisuudet jatkotreenaamiseen. Peltojälki voitti metsäjäljen varsinkin nyt kun meillä on luvat parillekin tuttujen pelloille, joihin en kyllä ole saanut aikaiseksi vielä mentyä yhtä kertaa lukuunottamatta.

Tulevasta leiristä motivoituneena aloiteltiin nyt sentään treenailemaan kotinurmikolla esineilmaisuja Aavan kanssa. Tehtiin kahtena päivänä peräkkäin suunnilleen 20 metrin pituiset namittomat jäljet, joissa oli kummassakin seitsemän esinettä ja maahanmeno siis ilmaisukeinona. En laittanut alkuperäisen suunnitelman mukaan pieniä ruokarasioita esineiden alle, joten maahan mentyään sai taskusta namit ja loppuesineellä ensin ruoka ja siitä vielä vapautus pallolle.
Ensimmäisellä jäljellä ei tuntunut millään tavalla juuri huomioivan koko esineitä oikein ollenkaan ja oli muutenkin vähän ihmeissään miks yhtäkkiä pitääkin kesken jäljen mennä makuulle. Mutta kun eteenpäinkään ei päässyt niin vähän ensin peruuteltuaan meni maahan ja saatiin jo pari hyvää maahanmenoa loppupään esineille.
Toisella jäljellä huomasi jutun olevan Aavalle jo vähän tuttu, eikä enää tarvinnut niin kovin olla ihmeissään. Maahan alkoi menemään yhä nopeammin käskystä ja alkoi tökkimäänkin vähän esineitä maahan mennessään, eli alkoi olla jo kaukainen ajatus, että matkan varrella vastaan tulevat esineet on jollain tapaa merkityksellisiä.

 

Agilitytreeneissä ollaan myös taas käyty pari kertaa sitten viime kirjoituksen. Aava on aivan innoissaan aina paikalle tultaessa ja kiljuu kentän laidalla kun rakennetaan rataa ja varsinkin kun joku toinen koira juoksee radalla. Mutta sama into ei ihan tunnu aina kokonaan siirtyvän radalle saakkaa. Aava tykkää agilitystä ja suorittaa oikeastaan kaikki esteet innolla, mutta sen vauhti on ajoittain vähän turhan rentoa. Aavasta ei tietenkään yritetäkään eikä siitä varmasti saisikaan hyppysiivekkeitä hipovaa tykkiä, mutta toivotaan että hitusen lisää vauhtia tulee tulevaisuudessa varmuuden mukana. Vaikkei se täysiä koko rataa juoksekaan niin kyllä se ainakin putkiin juoksee lähes täysiä oli ne sitten millä mutkalla tahansa ja putket siirtyy kyllä aina parisen metriä alkuperäisestä paikastansa Aavan singotessa sisään.
Keinusta on tullut minun ihmetyksekseni Aavalle erittäin mieluinen este. Vaikka Aava on luonteeltansa sen verran pehmo, että oletin sen karttavan keinua viimiseen asti niin kerran se jopa parikin kertaa karkasi kesken radan keinulle sen sijaan että olisi mennyt putkeen mihin sitä ohjasin. Hypytkin on nostettu Aavalla takaisin maxikorkeuksiin ja se hyppää nyt niitä kevyesti ja oikein mielellään.