SBY kesäleiri - Ihan pellolla

Sunnuntaista viime viikon keskiviikkoon asti oltiin siskon kanssa Kokemäellä SBYn kesäleirillä peltojälkiryhmässä Aavan ja Sallin kanssa ja tulipahan ainakin tarpeeseen leiriltä saadut uudet opit!

Sunnuntaiaamuna lähdettiin aamusta ajelemaan Satakuntaan, käytiin viemässä asuntovaunu leiripaikalle ja jatkettiin matkaa Poriin, serkun rippijuhliin. Boksereiden rotumestaruuskokeet olisi ollut Kokemäellä silloin sunnuntaina, mutta sinne ei sitten keritty jäämään.
Juhlien jälkeen käytiin vielä kiertämässä rannikolla pieni lenkki ja käytiin hakemassa autohäkki, jotta elo leirillä olisi vähän helpompaa vaikka olisi kuumempikin sää. Illalla vasta myöhään sitten päästiin itse leiripaikalle majoittumaan.

Maanantaina aamupalan ja Jouni Jyrkän pitämän hallinta-luennon jälkeen lähdettin pelloille polkemaan ja ajamaan leirin ensimmäisiä jälkiä. Kouluttajana meillä oli Satu Ehrlund, kennel Credoferas. Koirille tehtiin sellaiset jäljet mitä ollaan tähän asti tehty, joten Aavalle tein parinsadan askeleen suoran jossa tyhjiä siellä täällä ja yksi pitkä tyhjä keskellä. Jälkien vanhetessa viisaat varikset kävivätkin sitten tyhjentelemässä jäljet aika puhtaiksi ja esimerkiksi Sallin jäljelle ei juurikaan montaa namia ollut sitten jäänytkään. Myöhemmin kuultiinkin, että peltojen vieressä on kennellinjainen koulu, jossa ne kouluttavat virkakoiria ja ajavat jälkiä kyseisellä pellolla, joten myös varikset ovat kunnostautuneet alueella.
Jälki meni meidän osalta aika heikosti, varikset olivat tosiaan syöneet suuren osan ruuista ja jälki kulki piikikkäiden kasvien läpi joita Aava sitten ei voinut sietää. Jotenkin ei niin tyylikkäästi me kuitenkin lopulta raahauduttiin jäljen loppuun ja saatiin jo tän esityksen pohjalta pari hyvää neuvoa seuraavan päivän jäljelle.

Pelloilta palattiin sitten iltapäivästä leiripaikalle syömään, jonka jälkeen alkuilta meni omavalitsemassa ryhmässä treenaten. Valikoimassa oli mm. tottista monen eri kouluttajan johdolla, viesti-lajiin tutustumista, hallintaryhmää, koiran leikittämistä maalimiesoppilaiden kanssa sekä koirien hierontaa.
Me valittiin sitten sille illalle maalimiesleikitystä ja siellä sattui sinä iltana olemaan yhtenä leikittäjänä myös sama maalimies, jonka kanssa Aava ja Salli ovat kerran viime kesänä leikkineetkin. Aava lähti taas heti juttuun mukaan, aluksi haukku meinas olla pikkasen semmosta kuutamoulvomista, mutta kyllä se siitä taas rupesi paranemaan ja Aava syttyi tienkin taas taistelemaan ja riepottelemaan hurjasti maalimiehen kanssa. Kerettiinkin tekemään kaks kierrosta joka oli tosi hyvä. Kyseinen maalimies jo viime kesänä kehui Aavaa paljon ja sanoi että siitä voisi helposti saada koiran tähän lajiin ja oli kuulemma samaa mieltä edelleen näiden leikitysten jälkeen, harmi vaan kun treeniryhmät on turhan kaukana tähän tilanteeseen.
Iltaohjelmien ja -saunan kautta sitten  nukkumaan, jotta jaksoi seuraavana aamuna herätä aikaseen pellolle!



Tiistaina lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajelemaan eri pelloille kuin missä edellisenä päivänä oltiin oltu ja näillä pelloilla ei onneksi variksetkaan ollut ihan niin hyvin kouluttautuneita ja pysyivät pääosin puhelinlangoilla. Satu laittoi meidät kaikki suunnittelemaan tarkkaan paperille millaisen jäljen omalle koiralle aikoo tehdä ja toivoi että lähdettäisiin suunnittelemaan jäljelle vähän jotain uutta edellisiin verrattuna jotta päästäisiin kohti leirille luotuja tavoitteita. Minä olen nimenomaan jämähtänyt siihen samaan kaavaan, kun ei ole ollut motivaatiota eikä mielikuvaa mitä ruveta tekemään seuraavaksi, joten silloin harvoin kun ollaan jäljestelty niin ollaan vain tehty sitä samaa suoraa ja yritetty korkeintaan vähän poistella ruokaa sieltä täältä. Nyt sitten suunnittelin Aavalle kerrankin vähän erilaisen jäljen; alkuun ja loppuun jonkin verran suoraa ja keskellä oli muutama mutka serpentiiniä, tyhjää oli siellä täällä, suorilla pätkillä enemmän. Omaan ohjaukseen sain myös hyviä neuvoja. Monella ryhmän koiralla, kuten myös Aavalla oli ongelmana hihna kireällä kaahailu ja Satu käski antaa koiralle löysää liinaa kun se on selvästi jäljellä ja annetaan sille siten mahdollisuus, koskaan ei saa itse ainakaan vetää liinasta koska silloin koira vastareakiona vetää yhä kovemmin. Tämä tuli käytännössäkin todettua todeksi ja heti kun piti huolen että itse ei ainakaan vedä hihnasta niin Aavakin rauhottui silminnähden ja eteni rauhallisemmin! Aavalla on ollut myös se ongelmana, että se ei etene askel askeleelta vaan se on vaan jotenkin mennyt vähän suurinpiirtein jossain välissä ja hyppinyt yli askelien. Tähän saatiin neuvoksi vain kehottamaan koiraa tarkkaavaisuuteen, askelten ohitus siellä täällä ei haitannut, mutta jos rupesi tulemaan enemmänkin sitä että mentiin vain toisen puolen askelta niin siihen piti puuttua. Aavalle riitti kun vähän ennakoiden nyppäsi terävästi liinasta kehottaen tarkkaavaisuuteen, mutta jos koira on ehtinyt jo ohittaa askeleen niin silloin se on menetetty eikä koiraa saa tietenkään takaisinpäin enää vetää.Välillä Aava myös harrastaa sitä että nostelee päätä ja katselee maisemia kesken jäljen ja siihen puututtiin kieltämällä ja kehottamalla uudestaan töihin ja se toimi kyllä Aavalle. Tämä jälki meni pitkiin aikoihin taas oikeun hyvin, koira oli keskittynyt ja selvitti serpentiinit erinomaisesti. Lisäksi jäljellä oli monesta kohtaa yli meneviä edellisen päivän harhajälkiä jotka Aava selvitti tosi hyvin ja kouluttaja totesi, että tälle koiralle harhat eivät ainakaan ole näiden perusteella mikään ongelma ja niitä kannattaa hyödyntää jos tulee vastaan. Omassa ohjaamisessa oli vielä harjottelemisen varaa ja hihnan nyppäsyt ja löysyttämiset yms. meni vielä ihan sekaisin. Itselle uutena tuli myös se, että koiraa kehutaan paljon kun se työskentelee hyvin ja se totutetaan siihen että sitä taputellaan ja silitellään kesken jäljen. Itse kun olen taas joskus oppinut, että liinan päässä ollaan ihan hipihiljaa eikä varsinkaan kosketa koiraan ja sillei ollaan vähän tehtykin tähän asti, nyt taitaa siihenkin tulla muutos.
Illaksi päätettiin mennä Hanna Räsäsen (joka piti meille keväällä hyvän tottisviikonlopun) tottikseen. Aava ja Salli oli kummatkin tosi väsyneitä leiri-/häkkielämästä, eikä kyllä taas meinannut tulla yhtään mitään koko hommasta. Päätettiin Aavan kanssa ottaa ensin vähän seuraamista ja jos siinä ei mitään ongelmia niin loppuun vielä noutoa, koskaan ei sitten noutoon asti päästykään. Aava oli alussa kyllä ihan hereillä, mutta seuraamisessa huomasi sen olevan aivan väsynyt ja löysä. Tehtiin sitten vain lyhyttä seuruuta ja leikkimistä ja pitkän hauskan luoksetulon kautta autoon.
Oltiin myös varattu koirille hieronta leirillä itsekin koirien kanssa treenaavalta hierojalta, joka oli lupautunut leirillä hieromaan halukkaiden koiria. Ennen puoltayötä se kävi sitten hieromassa Aavan ja Sallin vaunussa, joka oli lievästi sanottuna melko ahdas hierontakäsittelyyn, mutta paremman puuttessa ihan kelpo :-D
Aava otti käsittelyn erittäin rennosti ja rupesi heti kuorsaamaan lattialla. Kyllä sai taas nauraa, kun tuo rentoutuessaan päästeli aivan rauhassa ilmoja pihalle ja kun piti vaihtaa kyljen puolta niin napattiin vain jalat nippuun ja heitettiin se selän kautta ympäri ja Aava se vain jatko unia eikä edes huomannut mitään. Hieroja kehui Aavan lihaskuntoa ja ainut huomioitava jumi oli taas siellä ristiselässä, jota käsiteltäessä Aavakin heti havahtui ja yritti vältellä sen kohdan hoitoa. Hieroja antoi siihen kohtaan lopuksi vielä laserhoitoa.
 Iltaohjelmien ja mm. leirikasteen jälkeen oli aika taas mennä nukkumaan.

Keskiviikkona aamupalan jälkeen ajeltiin samoille pelloille kuin eilen. Piirrettiin taas tarkat suunnitelmat paperille ja tällä kertaa tehtiinkin vieraan henkilön jäljet koirille. Oma suunnitelma piti esittää sille joka sen tekee ja itse joutui sitten myös tekemään toisen koiralle ohjeen mukaisen jäljen. Lisäksi piti vielä esitellä kaikille jälki, joka itse piti polkea ja kertoa miksi sille kyseiselle koiralle tehdään semmoinen jälki. Minä tein jäljen Aavaa osaavammalle ja kokeneemmalle koiralle jolle piti piilottaa leluja pitkin jälkeä motivaation lisäämiseksi. Aava sai sitten myös sille täysin tuntemattoman henkilön jäljen.
Nyt Aavalle tehtiin alkuun vähän matkaa suoraa jotta se pääsee jäljestyksen makuun, sitten muutamisen mutkaa serpentiiniä jonka jälkeen hetki suoraa ja Aavan ensimmäinen 90 asteen kulma ja lopppuun pätkä suoraa. Suorakulma tehtiin niin että kulmaan tallattiin alue johon jätettiin kasa ruokaa josta jälki jatkui 90 asteen kulmassa ja kolmen tyhjän askeleen jälkeen tuli taas ruokakasa.
Tämä jälki meni taas edeltäjäänsäkin paremmin ja kouluttaja lupasi, että Aavasta saa kyllä hyvän jälkikoiran vielä :-) Aava työskenteli nyt pääosin erinomaisesti asken askeleelta eikä suorakulmakaan tuottanut sen suurempia päänvaivoja. Aava työskenteli motivoituneena ja innokkaasti koska olihan jäljen päässä kaikenlisäksi vielä purkki kissanruokaakin. Lopuksi oli taas kiva seurata Satun SM-tasoisen saksanpaimenkoiran taitavaa jäljestystä!
Alkuillaksi uskallettiin lopulta ilmoittautua paljon puhuttuun Jouni Jyrkän hallintaryhmään, jossa pistettiin rähisevät koirat kuriin melko kovilla otteilla, mutta koirille ehdottomasti reilulla tavalla. Ryhmässä oli taas melkosesti porukkaa ilmoittautuneena. Kaikki koirat pistettiin ohjaajineen kulkemaan kylki kyljessä pienellä alueella ja välillä istuttiin aivan tiiviisti rivissäkin. Aluksi annettiin koirien vain hengailla hihnassa ja heti kun oli edes aikomusta rähinään niin koira pistettiin melkosen napakoilla otteilla kuriin. Aava on kyllä sen verran pehmo, että vaikka se esittääkin kovista toisten koirien kanssa niin eipä tarvinnut montaa kertaa tehdä sille selväksi mikä oli luvallista kun se sen jälkeen käveli kuin enkeli vieressä löysällä hihnalla vaikka koiria meni ohi ihan hipoen ja Aava alkoi jopa tarjota omatoimisesti kontaktia kun rupesi toiset koirat olemaan turhan lähellä eikä aikeitakaan mistään rähinöistä. Lopuksi ne koirat jotka osasi seurata niin laitettiin seuraamaan ja taas mentiin kyljet toisia hipoen, eikä Aavalla ollut taaskaan mitään ongelmia. Lopuksi saatiin leikkien vapauttaa koirat, jotta nekin pääsi vähän vapautumaan paineista. Tässä huomasi taas Aavan pehmeyden vaikka se esittää hirveän kovaa toisille koirille. Aavalle riitti ihan pari kovaa huomautusta, kun taas jotkut oikeasti kovapäiset bokserit kävivät monena päivänä peräkkäin Jyrkän ryhmässä, jotta oppi meni oikeasti perille asti.
Lopulta pakattiin tavarat ja lähdettiin kotimatkalle, suurimmanosan porukasta jatkaessa perjantaihin asti vielä leireilyä. Alkuperäinen suunnitelma oli olla leirillä vielä torstai mutta meidän täytyi jo torstaiaamuna olla hyvissä ajoin laivassa kohti Viroa ja Pärnuta, jossa oltiin sitten loppuviikko, koirien lomaillessa kotosuomessa.

Leiri oli kyllä erittäin antoisa ja on kyllä ihan ihme miten noissa muutamassa päivässä pääsi niin ison harppauksen eteenpäin ja nyt on taas eväitä jatkaa eteenpäin! Leirin jälkeen ollaan käyty tekemässä jo muutama jälki, jotka on sisältäneet serpentiiniä ja kulmia, lisäksi tyhjää ollaan yritetty lisätä mahdollisimaan paljon. Huomattava parannus on Aavankin työskentelyssä tapahtunut ja se menee nyt keskittyneesti askel askeleelta ja nyt osaan puuttua sen tekemisiin ja tekemättömyyksiin paljon paremmin kuin ennen leiriä, nyt kun tiedän miten niihin puutun. Ehkä me nyt innostuttais jäljestelemään taas pikkaisen enemmän! :-)